Aamukahvia kiitos

Ei vieläkään maitoa mutta ei hätää. Aamukahvi tulee nauttia ilmaisjakelulehden kera Westendin asemalla. Yleensä noin puolet aamukahvi rituaaleista päättyy tulikuuman kahvin nopeaan horimiseen samalla kun bussi siintää tuloaan. Aamuisin en ikinä noudata aikataulua kauanko mihinkin asiaan menee aikaa, herään kuudelta ja siinä kaikki. Minulla ei ole vakio bussivuoroa jonka otan tai vakio aikaa jolloin rupean laittamaan kenkiä. Bussin numero vaihtelee joka aamu enkä koskaan katso aikataulua. Silti olen aina tasan kymmentä yli kahdeksan töissä. Kummallista.

Viimeistelin lihaperunasoselaatikon. Ja kuusi leipää. Ankeaa mutta jääkaappi on tyhjä. Lounaaksi otin vastoin terveysihanteita, pippuripihvin ranskalaisilla. Kaksi isoa lasia maitoa ja fetasalaatti. Enkä kadu.

Argh

Torstaisin ja perjantaisin lounasruokalassa on perinteisesti raskaammat ruuat kuin alkuviikosta. Tänään otin lempilounaani, kotiruuan eliittiä, "päivän pannu". Ateria sisältää ruskean kastikkeen, paistijauhelihapihvi, kaksi nakkia, kanamuna ja muusia. Yhdistelmä on taivaallinen. Suomalainen, rehellinen, häpeämätön ja kursailematon. Kanamuna kruunaa annoksen. Moni ottaa lautaselle vielä sinappi-ketsuppi raidat, minä pidättäydyn niistä. Paikkaa ei turhaan kutsuta lempinimellä "Rekkamies". Ja toki salaattia. Joskus. Yksi raskaimmista, vain todellisille rekkamiehille tarkoitettu, on makkarapihvi. Juustokuorutettu makkarapihvi. En ole tohtinut sitä koskaan maistaa.

Kotona syön leipää.

En ole vieläkään kyllästynyt suuressa mittakaavassa yksin asumiseen. Jos lasketaan keskiarvo, päivässä on noin kerran kahdessa tunnissa heikko hetki jolloin tuntuu että mitä vittua mä teen. Miksi joku tiedemies ei kehittäisi matemaattista kaavaa tunne-elämään, olisi muuttujia ja vakioita, laskukaavoja ja oikea vastaus.

Argh.

Mutta elintaso on laskenut roimasti. Vaikka minulla on varaa ostaa ruokaa, en osta sitä. En ole omistanut maitoa moneen päivään. On mulla vielä se lihaperunasoselaatikko. Siitä saa kaksi annosta.

Pöytä puhtaaksi

Hain märät pyykit aamulla kuivaushuoneesta. Olin unohtanut laittaa tuulettimen päälle. Samaan hengenvetoon siivosin, tiskasin, tein lasagnen, imuroin ja vaihdoin lakanat. Mieletön homma. Ihan puhki. Olen elänyt yksin yhden viikon. Kävin kasiksessa parilla tuopilla miettimässä mitähän sitä tekis. Päässä soi mollivoittoinen sinfonia eikä yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä. En missään nimessä jaksa nousta bussiin ja mennä ihmisten ilmoille.

Lähiöbaareissa on monia psykologisen hienoja ominaisuuksia. Aina löytyy joku jolla menee huonommin. Jos sunnuntai aamu alkaa huonosti ja salaa toivoisi että voisi vetäistä perseet olalle heti aamusta, niin lähiöbaarissa se onnistuu, anonyymisti ja samalla niin rehdisti. Siellä on muitakin samalla asialla. Kasiksessa on 9-11 aamulla Happy Hour. He markkinoivat itseään aamukänneillä. Täytyy joskus koittaa.

Joskus on pakko olla nöyrä vaikka vitun hyvä oliskin

Pitkästä aikaa mukava työpäivä. Tein työtä johon minut on palkattu. Ei mitään hallinnollista paperisotaa eikä pitkäveteisiä palavereita. Päivä hujahti ja pyykkivuoro kutsui.

Kaikki meni pyykätessä periaatteessa hyvin. Siinä mielessä hyvin että opin miten se kuivausrumpu kannattaa kuitenkin ottaa ja että linkoon pitää asetella vaatteet tietyllä tavalla jotta se ei kolise kuin panssarivaunu. Ensi kerralla aion myös tarkistaa mikä määrä mitäkin jauhtetta pitää kaataa ja mihin lokeroon. Kävin linkoessa tupakalla ulkona ja takaisin tullessani kaksi mummoa purkasi minun vaatteitani lingosta. Yöpaidoissaan. Olivat ilmeisesti ehtineet jo purkaa toisen lingon koska se humisi rauhallisesti. Opastivat minua kädestä pitäen kuinka linko täytetään. Hyvä että en kertonut kuinka arkku lasketaan. Otin opit vastaan nöyrästi kiittäen. Vitutti sikana.

Huomenna teen lasagnen. Sen mä osaan.

Kestävyys koetuksella

Muutaman tunnin intensiivisen naputtelun jälkeen mentiin taksilla hotelliin. Kyseessä oli kick-out ja kick-off tilaisuus. Yksi projekti loppu ja toinen alkoi. Pitkäveteisiä PowerPoint-kalvoja koko päivä joka vielä kruunattiin workshopilla. Pidin tukkimiehen kirjanpitoa siitä montako kalvoa päivän aikana klikataan. Löin Panun kanssa vetoa montako tulee ja itse veikkasin 30, Panu 45. Kalvoja oli 58. Aloitus kalvot titteleineen sekä viimenen "Thank you" - kalvo laskettiin tietysti mukaan. Aloituskalvo logoineen ja ThankYou-kalvo on kaikilla, aina. Nuolianimaatioita ja ranskalaisia viivoja. Motto ja visio.

Aloitimme lounaalla. Seisova pöytä, grillattua lihaa ja sienikastiketta sekä uunissa grillattuja perunanlohkoja jossa petollisen rapeat kuoret. Kahvia ja Geisha-karkkeja. Sitten alkoi PowerPoint maraton. Maraton käsittää tuon kaikki 58 kalvoa joiden seassa vilahteli tärkeitä informaatiopaketteja:
- "We are counting on you"
- "You can make this happen"
- "Customer is happy again"

Onneksi oli kahvitaukoja ja pullaa. Pullassa oli keskellä omenan siivu. Mahtava pulla.
Tupakkahuone hotellissa oli upea. Antiikkikalusteet ja taulut seinillä. Näkymä kadulle.

Koko virallinen osuus kruunattiin workshopilla jossa mietittiin mitä voisin itse tehdä paremmin uudessa projektissa edelliseen projektiin verraten. Kerroin mitä jätin viime projektissa tekemättä ja haukuin itseni. Lupasin skarpata. Onneksi vastaukset annettiin anonyymisti.

Täydellä teholla

Aamulla uskollinen suodatinpussini tuli tiensä päähän. Se repesi. Töissä päivä kului never-ending palaverissa. Kymmenestä neljään puolen tunnin ruokatauolla.
Piirsin kaksi hyvin onnistunutta supermies merkkiä, sen missä on S-kirjain kolmion sisällä. Ja Aku Ankan. Yleensä piirrän kolmiulotteisia neliöitä mutta ei niitäkään kuutta tuntia jaksa. Supermies merkit liimasin taululle ja kehystin ne värittämällä reunat mustaksi. Koko päivän muistiinpanot olivat:

Riskien hallinta, 20.10.2004
- 12 syömään
- Lopetetaan neljältä

Sekä iso kasa aku ankkoja ja ruudukkopelejä. Ruudukkopelissä tehdään ruutupaperille 10x10 ruudukko jossa on tarkoitus laittaa numerot 1-100 tietyillä säännöillä ruudukkoon ja saada jokainen numero paikalleen. En ole ikinä saanut.

Veli soitti tänään kun olin bussissa. Vastasin puhelimeen kehuskelemalla uutta 28 tuuman laajakuva-tv:tä ja sen halpaa hintaa. Veli vastasi ostaneen prikulleen samanlaisen, kaksikymmentä euroa halvemmalla. Samana päivänä. Puolustauduin faktalla että minä omistan United merkkisen ja hän Thompson:in. Ei oltu kumpikaan kuultu kummastakaan joten hävisin. Kahella kympillä.

Perjantaina on kohdattava vihollinen, ottaa härkää sarvista ja pyykätä. Varasin itse vuoron.

Rintamalle mars.

Heräsin itsenäisenä miehenä. Sängyn vierusta on vuorattu vaatteilla ja vaatekaappi täysin tyhjä. Aamu alkoi kuin opiskelijalla, kaivoin roskiksesta vanhan suodatinpussin, tyhjäsin sen tomaatinraadoista ja uusiokäytin. Olen ekomies.

Ystäväni kuskasi minut eilen televisio ostoksille. Kiersimme kodinkone kauppoja ja lopulta, yhdeksän aikoihin löysin minun telkkarini Anttilasta. 28" laajakuva tv. Nyt minulla on taas elämä. Lupasin itselleni sunnuntaina että saan ostaa telkkarin, pienen sellaisen mutta kaukosäätimellä jos suoriudun tavoitteistani. En suoriutunut mutta lohdutukseksi ostin ison tv:n.

Tänään siivoan. Ihan varmana.

No en kuitenkaan siivonnut. Vähän järjestelin. Tein punaisesta currytahnasta lemppariani ja laitoin ylimääräiset ruuat säilytysastioihin ja jääkaappiin. Eräänlaista siivoamista sekin.

Kaikki lähtee hyvästä startista

No niin, ensimmäinen päivä minuna. Tässä huushollissa ei ole enää me vaan minä. Kuulostaa ja on pelottavaa. Lupaan tehdä tutkimusretken kotiini ja katsoa mitä täällä on ja mitä ei sekä siivota kunnolla. Heti kun olen juonut kahvit, kirjoittanut vähän, surffailu ja lukenu mailin. Ja käynyt kylvyssä. Voi myös olla että ennen siivousta pitää käydä hakemassa aamiaista.

Löysin aamulla hyllystä vanhan radion. Siinähän se on ollut nenän edessä koko ajan mutta en vain ole tullut ajatelleeksi että siitä tulee musiikkia. Pelkäsin että joudun kuuntelemaan vain jääkaapin hurinaa monta päivää. Ehkä musiikki piristäisi minua siivoamaan ja laittamaan tavarat paikoilleen. Itseasiassa tavaroille ei ole paikkoja mutta jotain pitäisi kehitellä, ehkäpä röykkiöksi johonkin kulmaan tai röykkiöksi vaatekaappiin. Kylläpäs on vaikeata. Rupesi väsyttämään. Vien kaksi mappia hyllyyn, jotta henkinen kynnys siivoamiseen on rikottu.

Sohva raivattu ja tiskit tuupattu koneeseen. Tuli pakottava tarve laatia tavoitelista että en luistele niistä.

- Imurointi
- Pöytien pyyhkiminen
- Roskat
- Etsiä Aku Ankoille paikka
- Käyn ulkona

Toteutin listasta "Käyn ulkona". Kävin Chicosissa syömässä. Chiliburger vaihteeksi.
Maanantaina aloitan. Heti aamusta viemällä roskat. Lupaus.

Mitä tapahtui ?

Otin taksin kotiin ja avasin kaljan. Muutto oli raskas, kädet ja jalat tärisee.
Kämppä on tyhjä, kaikki Katin tavarat on poissa ja seinissä näkyy kaappien hahmoja paskaraitoina. Olen vuosia elänyt hoidettavana, minusta on aina joku pitänyt huolta. Tiskit ja pyykit ovat löytäneet tiensä koneeseen kuin itsestään vain vetoamalla työkiireisiin. Minulle on usein vakuuteltu että roskat kävelevät itsestään ulos kun sen aika on. Joopa-joo, ei ne sieltä mihinkään lähde vaikka kuinka komentaisi.

Olen ollut jo yli viisi tuntia ilman telkkaria. Stereot ja telkkari lähti Katin mukaan sekä niille tarkoitettu kaappi. Sanotaan että ihminen on sitä miltä koti näyttää. Tai en tiedä sanotaanko niin mutta hyvin voisi sanoa. Minun kotini on tyhjä ja likainen. Haluaisin mennä sohvalle makaamaan ja tuijotella lasittunein silmin telkkaria. Mutta sohva on täys minun kaapista purettuja tavaroita eikä sitä telkkaria vieläkään ole. Onneksi omistan tietokoneen.
Lupaan itselleni käsi sydämellä että jos huomenna siivoan ja kokoan itseni, annan luvan ostaa maanantaina uuden telkkarin. Pienen. Mutta kaukosäätimellä.

Jokaisessa miehessä asuu pieni nainen sisällä ja katsoin parhaaksi kaivaa hänet esille. Syvällä se oli mutta sain pinnistettyä listan asioista jotka minun pitää tehdä automaattisesti, aina.

- Tiskikoneen tyhjennys
- Tiskikoneen täyttö
- Roskat, siivoaminen, pyykkäys, kuivattelu
- Hellan pesu metallisella tyynyllä
- Kukkien kastelu ja ikkunoiden pesu
- Petaus ja valojen sammuttaminen
- Koota kauppalista itse
- Ostaa vessapaperia
- Lakanoiden vaihto

Onneksi omistan parisängyn sillä jos vuodevaatteet pitää vaihtaa kerran viikossa niin voin hyvin nukkua viikon vasemmalla puolella ja viikon oikealla puolella sänkyä ja sitten vasta vaihtaa.
Hah, viisas pääsee vähemmällä.

Selvitettävien asioiden listalla seuraavaa:
- Pitääkö juustohöylä pestä joka käyttökerran jälkeen
- Säästääkö sama voiveitsi tiskiä
- Milloin uuni pestään
- Kuinka kauan voipurkki voi todellisuudessa lojua pöydällä

Hyviä puolia yksin asumisessa:
- Ei tarvitse käyttää bioastiaa
- WC ei ole koskaan varattu
- Kaikki posti on minulle
- Tavaroiden järjestys pysyy samana vaikka poistuisinki kotoa