Argh

Torstaisin ja perjantaisin lounasruokalassa on perinteisesti raskaammat ruuat kuin alkuviikosta. Tänään otin lempilounaani, kotiruuan eliittiä, "päivän pannu". Ateria sisältää ruskean kastikkeen, paistijauhelihapihvi, kaksi nakkia, kanamuna ja muusia. Yhdistelmä on taivaallinen. Suomalainen, rehellinen, häpeämätön ja kursailematon. Kanamuna kruunaa annoksen. Moni ottaa lautaselle vielä sinappi-ketsuppi raidat, minä pidättäydyn niistä. Paikkaa ei turhaan kutsuta lempinimellä "Rekkamies". Ja toki salaattia. Joskus. Yksi raskaimmista, vain todellisille rekkamiehille tarkoitettu, on makkarapihvi. Juustokuorutettu makkarapihvi. En ole tohtinut sitä koskaan maistaa.

Kotona syön leipää.

En ole vieläkään kyllästynyt suuressa mittakaavassa yksin asumiseen. Jos lasketaan keskiarvo, päivässä on noin kerran kahdessa tunnissa heikko hetki jolloin tuntuu että mitä vittua mä teen. Miksi joku tiedemies ei kehittäisi matemaattista kaavaa tunne-elämään, olisi muuttujia ja vakioita, laskukaavoja ja oikea vastaus.

Argh.

Mutta elintaso on laskenut roimasti. Vaikka minulla on varaa ostaa ruokaa, en osta sitä. En ole omistanut maitoa moneen päivään. On mulla vielä se lihaperunasoselaatikko. Siitä saa kaksi annosta.