Jokainen päivä on isku palleaan

Huomenna on koko päivä PowerPoint-helvettiä. Pelkkää neukkaria. Kymmenkunta hienhajuista insinööriä, ja minä, pelkkä hienhajuinen, kokoontuu kuuntelemaan projektin johdon uusista löydöistä MS-Project ohjelmiston ominaisuuksista, jotka ovat tulleet aivan yllätyksenä; "...saa suoraan tarkan yhteenvedon...".

Kokemuksesta tiedän että kahvi auttaa jaksamaan yhtä paljon kuin asperiini auttaa vitutukseen. Koko päivä pienessä kopissa, pitkällä pöydällä ja pikku räppänällä, vaatii noin kolme kokista, pari kahvia, pari wieneriä, askin tupakkaa jos saisi polttaa ja paksun nivaskan ruutupaperia. Kynissä on oltava väriä. Ei pelkkä sininen kuulakärkikynä pitkälle vie. Lyijärillä voi piirtää varjoja. Edes. Jos olisin röyhkeä, ottaisin 36 värin vahakynät vain viestittääkseni turhautumiseni.

Bongasin netistä Maija Vilkkumaan Satumaatangosta toisen version, Krapulatango. Maija se osaa pukea asiat sanoiksi:

"...mulla olis vissyä laittaa myös joukkoon mut mitä vittua täs enää lantraa, tää ei maistuisi näin, mä siirryn takaisin tiukempaan..."

Tuohan toimii elämässä muutenkin.