Asutoa etsimässä

Katselemme avohoitoni kanssa uutta asuntoa. Tästä tulee yhteinen velkataakka ja minun tulee totutella demokratiaan ja kristillisyyteen. Eli demokraattista ovien paiskontaa ja Jumalamme nimen lausumista täysin turhaan.

Löysimme Espoon perukoilta halvan kolmion, tai oikeastaa kolmion rungon johon budjettimme puitteissa olisi voinut remontoida ihq:n asunnon. Asunto oli karmea, vuodelta -69 ja kaikki alkuperäistä. Kiertelimme huoneesta toiseen ja haavelimme uudesta keittiöstä, uudesta kylppäristä jota laajennettaisiin saunan verran. Välittäjä ei esitellyt asuntoa vaan puhui puhelimessa koko näytön.

Näytön lopulla välittäjä sulki puhelimensa ja tuli keittiöön jossa hekumoimme.
- "Maalamalla kaapin ovet tähän saa ihan uuden ilmeen"

Heitto oli mielestäni ostajaa aliarvoiva ja ehkä jopa nöyryyttävä joten päätin fiilistellä mukana.
- "Kumma että myyjä ei ole tajunnut. Se on just niin. Ja noi seinän reiät voi ihan hyvin peittää julisteilla, mulla on monta Metallica:n julistetta."

- "Aivan. Tarjotte kavereille kaljat niin kyllä ne tulee mukaan maalaamaan."

Ammattitaitoinen myyjä se myy mitä vaan.