Petrat ja Parmat

Kylmä sota Ikean kuvasto-makkareita ja Inno-olohuoneita vastaan on hävitty.
Minä haluan kauniin keittiön, nyt heti. Kokonaan, ilman kompromissejä tai pihtaamista. Minä päätän miltä se näyttää ja mitä siitä maksetaan. Kuka sen tekee ja kuka antaa neuvoja. Tästä voi tulla kallista, mutta sitäkin hauskempaa ja maailma on pullollaan hienoja mahdollisuuksia kuten Aktiiviraha tai Balanssiluotto. Ei kavereita kaljapalkalla tai "yhen tutun broidi on puuseppä" - miehiä. Kaikki kuitille, armotta. Yksikin hius väärässä paikassa niin reklamaatio pamahtaa. Kenties tallenan valmiiksi "keittiöremonttireklamaatio.dot"-pohjia esitäytettyinä.

Suoraan, tasaisesti ja jämäkästi. Naarmu kaapin ovessa tarkoittaa uutta tilalle. Kukaan ei "pakkeloi" sitä.

- "Mul on yks frendi joka tekee näitä halvalla."
Miksi, miksi se tekee sen halvalla ?

- "Kyl sellasen saa aina jostain."
Hyvä kaupan nimi voisi olla, "Jostain".

- "Kyl mä uskon että toi kestää."
Remontit ei ole uskon asioita.

Kaksi viimeistä oli omia. Tällä kertaa annan puheenvuoron taholle, johon yltää lain koura ja on hyvin tietoinen eikä luuloinen.

Vanhan keittiön tuho ja purku on minun juttu. Sen mä osaan.

Se on loppu ny!

Olen harkinnut tupakoinnin lopettamista. Näin uuden vuoden kunniaksi. Googletin aiheesta tietoa ja lopeta.fi neuvoi ennen lääkäriin menoa pitämään viikon päiväkirjaa tupakoinnistaan. Lyhyesti kirjattuna, aika, paikka, syy/tilanne ja lukumäärä.

Tiistai, 04.01.2005

- 07.15 Aamutupakka. Kahvin kanssa käynnistää heräämisen. (1)
- 12.00 Tupakka matkalla syömään. En keksi syytä, ehkä koska astuin ovesta ulos. Se laukaisee aina "kaiva-sytytä-pistä takas taskuun"- reaktion. (1)
- 12.30 Takaisin töihin. Sama reaktio. (1)
- 14.00 Pinna palaa roihulla. Irtaudun ja menen tupakalle. (1)
- 17.00 Odotan bussia. Inhoan odottamista. (1)
- 20.00 Kirjoitan tupakoinnista blogiin. Koska tuli puheeksi. (1)
- 20.00 - 22.30 Tuijotan ruutua. Tylsyyteen. (2)

Lopettaessa olisi myös hyvä tietää missä tilanteissa tupakoinnin sosiaalinen paine on ja välttää niitä. Ja niin mielelläni välttäisin heräämistä, syömään menemistä ja varsinkin sieltä takaisin tulemista. Työtä karttaisin tunteella. Voisin jopa luopua tylsyydestä.

Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää (?).