Fabio

Touhusin sunnuntaina kuin mielipuoli. Vaatekaapit järjestin uusiksi, imuroin, vein toistakymmentä kiloa roipetta roskiin ja hinkkasin tiskipöydän kiiltäväksi. Kävin miesparturilla ja kävelyllä. Mandariinipuut ja tomaattipuskat ovat olleet jo toista viikkoa saattohoidossa ja lopullisen niskalaukauksen annoin sunnuntaina. Tuntuu kuin olisin ottanut ohjat omiin käsiini. Nyt puikoissa olen minä.

Parturissa käynti on aina hieman kiusallista. Minulla ei ole hiuksia kuin nimeksi mutta jos en leikkaa niitä, muistutan elävästi Pasasen Perttiä. Miesparturi oli huumorimiehiä ja mikäs sen mukavampaa kuin vääntää vitsiä kaljustani ja veloittaa siitä yli kaksikymmentä euroa.

- "Mitäs laitetaan ?"
- "Mitäs vaihtoehtoja sä keksit tästä, ei ole kovin tuuhea"
- "Olisko heviletti, sellainen kuin Fitness Fabiolla ?"
- "Pidän rastoista enemmän mutta jos nyt vaan siistitään."

Kaveri otti koneen esiin, huristeli ja klipsutteli tovin ja föönasi. Olin varma että se föönaus oli vittuilua.

Parturin jälkeen kävin kaupassa karvat ojennuksessa. Ostin vain tarpeellisen.

Jääkaapin sisältö muistuttaa vieläkin entisistä ajoista. Siellä on paljon tavaraa jota minä en ostaisi. Kapriksia. Mitähän nekin ovat alkujaan. Ulkonäöstä päätellen, en edes halua tietää. Jääkaapin sisältö kertoo aina omistajastaan jotain.

- 6 tölkkiä kaljaa
- 2 kokista
- 2 maitoa
- iso rasia jauhelihakastiketta
- löyhkä
- Havrix, esitäytetty ruisku

Kaapissa on vielä yksi kananmuna, Katin jäljiltä. En tohdi heittää sitä pois. Munarukka on aina vaarassa lentää roskiin. Raukka pelkää varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Lupasin kananmunalle että en tapa sitä ennenkuin on pakko.