Asutoa etsimässä

Katselemme avohoitoni kanssa uutta asuntoa. Tästä tulee yhteinen velkataakka ja minun tulee totutella demokratiaan ja kristillisyyteen. Eli demokraattista ovien paiskontaa ja Jumalamme nimen lausumista täysin turhaan.

Löysimme Espoon perukoilta halvan kolmion, tai oikeastaa kolmion rungon johon budjettimme puitteissa olisi voinut remontoida ihq:n asunnon. Asunto oli karmea, vuodelta -69 ja kaikki alkuperäistä. Kiertelimme huoneesta toiseen ja haavelimme uudesta keittiöstä, uudesta kylppäristä jota laajennettaisiin saunan verran. Välittäjä ei esitellyt asuntoa vaan puhui puhelimessa koko näytön.

Näytön lopulla välittäjä sulki puhelimensa ja tuli keittiöön jossa hekumoimme.
- "Maalamalla kaapin ovet tähän saa ihan uuden ilmeen"

Heitto oli mielestäni ostajaa aliarvoiva ja ehkä jopa nöyryyttävä joten päätin fiilistellä mukana.
- "Kumma että myyjä ei ole tajunnut. Se on just niin. Ja noi seinän reiät voi ihan hyvin peittää julisteilla, mulla on monta Metallica:n julistetta."

- "Aivan. Tarjotte kavereille kaljat niin kyllä ne tulee mukaan maalaamaan."

Ammattitaitoinen myyjä se myy mitä vaan.

Ihan kiitosta vaan

Pyysin Sanoma Magazinea lopettamaan terrori-iskut. Se ei kuulemma ole mahdollista, ellei numero ole salainen, iskut jatkuvat. Koen olevani oikeutettu ennalta ehkäisevään iskuun vaikka se ei terroria lopetakaan, se on velvollisuuteni demokratian kannattajana. Vapautan kaikki Sanoma Magazinen työntekijät diktatuurista ja levitän kotirauhaa sinne missä sitä ei arvosteta. Asiakaspalveluja lupasi kuitenkin poistaa numeroni listastaan epäillen sen paljoakaan auttavan.

Kului neljä tuntia.

- Se on Tuomo Oulusta terve. Enhän soittanut pahaan kiireeseen?
- Et suinkaan, odottelin soittoasi.
- No hyvä, sullehan Mikrobitti on varmaan tuttu... Aivan... Ihan tässä kiitos asioilla soittelen...
- Mahtavaa! Mikrobitti on upea lehti. Mä pidän siitä. Mä tykkään myös kaikista japanilaisista
eroottissävytteisistä sarjakuvista. Ja sitten niistä homosarjakuvista.
- Aivan... Nyt tulis ilmaiseksi puolivuotta Mikrobittiä... On huvi ja hyöty romppua, ilmaista virustorjuntaa F-Securelta... Kiitokseksi asiakkuudestasi.
- Aivan päheetä. Onko Teillä myytävänä mitään aikuiseen makuun ?
- Ei taida olla, nyt on Mikrobitti tarjouksessa...
- Vaimo jätti mut, tarttisin jotain karkeampaa ilmaisua.
- Se on ikävä kuulla, ehkäpä Mikrobitti saisi ajatukset muualle...
- Joo se voi olla. Pidätkö sä aikuisviihteestä ?

Tuomolta katkesi linja. Ehkä hän soittaa pian uudestaan. Tai ehkä minä soitan Tuomolle kotiin. Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä asiakaspalveluun.

- Sanoma Magazine, Heidi.
- Se on Juuso tässä terve. Ihan kiitos-asioilla tässä soittelen. Enhän mä soittanut kiirelliseen aikaan?
- Ette suinkaan, kuinka voin auttaa ?
- Nyt olis Rogaine tarjouksessa, tulee kolme sumutinkärkeä ilmaiseksi, kaupan päälle. On ilmaista virustorjuntaa ja kotisivu tilaa 100 MB. Ilmaiset virustorjunnat ja kotisivut voit hakea vaikka Mikrobitin sivuilta.
- Mikäs juttu tää on ?
- Ihan kiitos asioilla tässä soittelen...

Taas katkesi linja.

Puuha-Pete

Mittaajat kävivät. Mittasivat keittiötä ja naureskelivat asuntoni uniikeille rakennusratkaisuille. Kerroin että hassut pintaratkaisut näkyivät asunnon hinnassa, minulle edulliseen suuntaan.

- "Edellinen asukas on ollut aika Puuha-Pete."
- "Joo, eikö."
- "Noin kamaliin ratkaisuihin täytyy nähdä jo vaivaa."
- "Älä"

Pilkkasin katonrajan listauksia ja hekottelimme hirvittäville "vapaan käden jiireille" ovenpielissä. Ja minkälainen maku on ihmisellä joka sahaa kaapin oven kahtia? Keittiömyyjä ilmeistyi paikalle juuri kun päivittelimme silikonilla paikattuja kynnyksiä. Hänen huomionsa kiinnittyi olohuoneen seinään.

- "Mielenkiintoinen seinäväri, onko tuo joku vihreä"
- "Jotain sinnepäin"
- "Ehkä se jonkun mielestä on hieno..."

Sovimme että herrat ynnäävät tarjouksen koko asunnon tuomisesta 2000-luvulle. Kerroin olevani kiitollinen siitä, voisin vihdoin kutsua vieraita paikalle, järjestää jopa tupaantuliaiset.

Ihmisen, varsinkaan miehen, itsetunto ei kestä myöntää tosiasiaa, että edellinen asukas ei ole tehnyt yhtäkään heidän mainitsemaansa "ratkaisua".

Terveisin, Puuha-Pete.

Petrat ja Parmat

Kylmä sota Ikean kuvasto-makkareita ja Inno-olohuoneita vastaan on hävitty.
Minä haluan kauniin keittiön, nyt heti. Kokonaan, ilman kompromissejä tai pihtaamista. Minä päätän miltä se näyttää ja mitä siitä maksetaan. Kuka sen tekee ja kuka antaa neuvoja. Tästä voi tulla kallista, mutta sitäkin hauskempaa ja maailma on pullollaan hienoja mahdollisuuksia kuten Aktiiviraha tai Balanssiluotto. Ei kavereita kaljapalkalla tai "yhen tutun broidi on puuseppä" - miehiä. Kaikki kuitille, armotta. Yksikin hius väärässä paikassa niin reklamaatio pamahtaa. Kenties tallenan valmiiksi "keittiöremonttireklamaatio.dot"-pohjia esitäytettyinä.

Suoraan, tasaisesti ja jämäkästi. Naarmu kaapin ovessa tarkoittaa uutta tilalle. Kukaan ei "pakkeloi" sitä.

- "Mul on yks frendi joka tekee näitä halvalla."
Miksi, miksi se tekee sen halvalla ?

- "Kyl sellasen saa aina jostain."
Hyvä kaupan nimi voisi olla, "Jostain".

- "Kyl mä uskon että toi kestää."
Remontit ei ole uskon asioita.

Kaksi viimeistä oli omia. Tällä kertaa annan puheenvuoron taholle, johon yltää lain koura ja on hyvin tietoinen eikä luuloinen.

Vanhan keittiön tuho ja purku on minun juttu. Sen mä osaan.

Se on loppu ny!

Olen harkinnut tupakoinnin lopettamista. Näin uuden vuoden kunniaksi. Googletin aiheesta tietoa ja lopeta.fi neuvoi ennen lääkäriin menoa pitämään viikon päiväkirjaa tupakoinnistaan. Lyhyesti kirjattuna, aika, paikka, syy/tilanne ja lukumäärä.

Tiistai, 04.01.2005

- 07.15 Aamutupakka. Kahvin kanssa käynnistää heräämisen. (1)
- 12.00 Tupakka matkalla syömään. En keksi syytä, ehkä koska astuin ovesta ulos. Se laukaisee aina "kaiva-sytytä-pistä takas taskuun"- reaktion. (1)
- 12.30 Takaisin töihin. Sama reaktio. (1)
- 14.00 Pinna palaa roihulla. Irtaudun ja menen tupakalle. (1)
- 17.00 Odotan bussia. Inhoan odottamista. (1)
- 20.00 Kirjoitan tupakoinnista blogiin. Koska tuli puheeksi. (1)
- 20.00 - 22.30 Tuijotan ruutua. Tylsyyteen. (2)

Lopettaessa olisi myös hyvä tietää missä tilanteissa tupakoinnin sosiaalinen paine on ja välttää niitä. Ja niin mielelläni välttäisin heräämistä, syömään menemistä ja varsinkin sieltä takaisin tulemista. Työtä karttaisin tunteella. Voisin jopa luopua tylsyydestä.

Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää (?).

Rakas päiväkirja

Huonoja uutisia:
Ystäväni, Elviksen, pippeli repesi. Se liimattiin. Elvis rokkasi sängyllä ja kietaisi itsensä soolon jälkeen sängyn päädyn yli, niin notkeasti ja sutjakkaasti kuin vain voi, mutta ilman vaippaa. Se jäi väliin. Ja repesi. Ja se liimattiin.

Jos Jumala keksii tälle tapahtumalle tarkoituksen, haluaisin kuulla sen.

Takaiskuja:
Ostin taannoin television ja siitä yli jäänyt pahvilaatikko on toimittanut eteisen pöydän virkaa, väliaikaisesti tietenkin. Insinöörin alkuna keksin sulloa kaiken sen ilmaisjakelun mihin olen oikeutettu, tuohon pöytä-pahvilaatikko-lehtiroskis neliöön. Nyt se on täysi, eikä nouse. Auttakaa.

Terveisiä:
- Vararulla vessapaperia, siivouskomerossa. Viisas tapa. Kiitos syylliselle.

Fabio

Touhusin sunnuntaina kuin mielipuoli. Vaatekaapit järjestin uusiksi, imuroin, vein toistakymmentä kiloa roipetta roskiin ja hinkkasin tiskipöydän kiiltäväksi. Kävin miesparturilla ja kävelyllä. Mandariinipuut ja tomaattipuskat ovat olleet jo toista viikkoa saattohoidossa ja lopullisen niskalaukauksen annoin sunnuntaina. Tuntuu kuin olisin ottanut ohjat omiin käsiini. Nyt puikoissa olen minä.

Parturissa käynti on aina hieman kiusallista. Minulla ei ole hiuksia kuin nimeksi mutta jos en leikkaa niitä, muistutan elävästi Pasasen Perttiä. Miesparturi oli huumorimiehiä ja mikäs sen mukavampaa kuin vääntää vitsiä kaljustani ja veloittaa siitä yli kaksikymmentä euroa.

- "Mitäs laitetaan ?"
- "Mitäs vaihtoehtoja sä keksit tästä, ei ole kovin tuuhea"
- "Olisko heviletti, sellainen kuin Fitness Fabiolla ?"
- "Pidän rastoista enemmän mutta jos nyt vaan siistitään."

Kaveri otti koneen esiin, huristeli ja klipsutteli tovin ja föönasi. Olin varma että se föönaus oli vittuilua.

Parturin jälkeen kävin kaupassa karvat ojennuksessa. Ostin vain tarpeellisen.

Jääkaapin sisältö muistuttaa vieläkin entisistä ajoista. Siellä on paljon tavaraa jota minä en ostaisi. Kapriksia. Mitähän nekin ovat alkujaan. Ulkonäöstä päätellen, en edes halua tietää. Jääkaapin sisältö kertoo aina omistajastaan jotain.

- 6 tölkkiä kaljaa
- 2 kokista
- 2 maitoa
- iso rasia jauhelihakastiketta
- löyhkä
- Havrix, esitäytetty ruisku

Kaapissa on vielä yksi kananmuna, Katin jäljiltä. En tohdi heittää sitä pois. Munarukka on aina vaarassa lentää roskiin. Raukka pelkää varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Lupasin kananmunalle että en tapa sitä ennenkuin on pakko.