Maanataikalja

Olemme veljeni kanssa pystyttäneet tradition jossa alkavan viikon murheet hukutetaan heti kättelyssä maanantaikaljoilla. Tarkoitus on aina ottaa yksi olut mutta otamme aina kaksi. Varmuuden vuoksi. Viimeisen kuukauden aikana olen hukuttanut veljeni parisuhdesotkujen syövereihin aina uudestaan ja uudestaan eikä siihen yksi olut riitä. Hän jaksaa vaistailla reippaasti, "aa-a", ja minä vain jatkan. Toisaalta on hyvä että hän kuuntelee ja on myös erittäin hyvä että analysointi jätetään pois. "Aa-a" ynähdyksessä on jotain hallittua jarrua joka estää minua levittämästä ylitsepursuavaa sydänsurusiirappia ympäristööni ja pitää minut asiassa.

Näin yöllä unta pyykkitelineestä. Teline taipui vaatteiden alla eikä siihen voinut ripustaa sukan sukkaa ilman että vaatteet koskettivat maata. Olen nähnyt nuorempana samanlaisia unia joissa pelaan pesäpalloa ja aina minun lyöntivuorollani maila taipuu lyönnissä eikä se saa palloa lentämään mihinkään. Tunnistan itseni unesta. Se ei tarkoita että olisin joustava ihminen vaan se kertoo henkisestä selkärangastani joka taipuu kuin paju tuulessa.