Tavallinen on pop

Tavallinen aamu, tavallinen työpäivä ja tavallinen kotimatka, tai no, bussilakko. Kotiin tullessa kummatkin bussit olivat tyhjiä, yleensä ne ovat takaisinpäin täpötäysiä, saa usein seistä. Olihan se kuskit jotka meni lakkoon?

Tavallisissa päivissä on paljon hyviä puolia vaikka ne vähän harmaita on. Pienikin asia voi piristää päivää. Sain hetkellisesti omani, pienen piristyksen, astuessani sisään bussiin. Eturivissä istuva nätti tyttö hymyili. Vilkuilin hieman hämilläni ympärilleni ja muutaman mummon lisäksi ei ketään. Kyllä, hän taisi hymyillä minulle. Istuin takapenkille ja peilasin itseäni ikkunasta. Kaikki ok. Mitään ei roiku, tursota tai paljasta. Vetskari kiinni ja eikä vessapaperia missään. Ei kai se muuta sitten voi olla... Tyttö jäi pois ennen minua ja huikkasi ovelta, "sano veljelles et soittaa mulle". Tietysti.