Luomisen tuska

Olen lopen kyllästynyt piirustustaitoihini. Se on raivostuttavaa, juuri kun luulin olevani luova niin huomaan että en yksinkertaisesti osaa edes piirtää. Tänään en saanut aikaa kulumaan ollenkaan, niinkin naurettavan lyhyessä palaverissä kuin yksi pikku tunti. Piirsin neliöt, akuankat ja kaikki. Pelasin tunnin aikana jokaisen ruutupaperipelin jonka osaan, isoilla ja pienillä ruudukoilla ja aina hävisin pelin, ruutuviholle.
Ajattelin ostaa sellaisen piirustuskirjan jossa on step-by-step ohjeet kuinka piirrät hevosen tai koiran tai jotain. Minusta tulee vielä firman paras hevosenpiirtäjä. Hevosella voisi olla monia eri ilmeitä, kaikilla oma puhekuplansa ja tilanteensa, ironiansa. Jonkun paikallaolijan kustannuksella tietysti. Palavereissa keksin aina hyvinkin paljon erillaisia pilapiirroksia jotka sopivat loistavasti ilmapiiriin. En vain osaa piirtää niitä. Esimerkiksi hevonen, joka on niin väsynyt että luulisi sen tulevan suoraan Vermosta, nojaamassa kavioihinsa ja pilkkimässä, isoilla silmäpusseilla. Toisaalta jos piirtäisin niin hyvin tuskin istuisin siinä neukkarissa. Tai parittelevat puput. Sen olen aina halunnut osata piirtää hienosti, sellaisena josta käy ilmi rytmin nopeus ja pupujen pehmeys. Eikä mitään rusakkoja.

Inhoan syvästi projektimme päällikön tapaa heittää jonkin uutisen jälkeen ilmaan kysymys;
- "Any questions ?", ja heti, ilman taukoa perään jonkun läsnäolijan nimi,
- "Altti ?" (Näitkö käteni nousevan ?)
- "No, sounds very good, looking forward to see it in action."
Ja kysymys-vastauspyyntö osio on aina, joka kerta, kuin avioparin rutiinilla. Melkein kuin autosta-lähtö-pusu, se joka annetaan kun toinen pariskunnasta jää autosta pois ennen toista. Siinä kuitataan jotain.

Sain tänään vihdoin tehtyä odotetun kauppareissun. Saalis oli aika köyhä mutta toisaalta tili on tyhjä ja palkkapäivä kaukana mutta God bless MasterCard. Huomaan usein kauppareissujen jälkeen että se ei urotekona yksistään riitä, vaan ruoka on myös valmistettava. Tänään olin ovela ja ostin mikropitsan niin ei tarvitse kaikkea yhdessä päivässä suorittaa.
Olen kovasti etsinyt syitä saamattomuuteeni kotosalla kun kukaan ei käske ja tulin tulokseen että keittiön kaappien ovien väri ei istu muuhun miljööseen ja se aiheuttaa ruuanlaitto-tiskaus ahdistusta. Heti kun ovet on maalattu, homma pelittää... Mutta loppupeleissä, täällähän asuu mies.