Ole kohtelias, pidättäydy

Aamupäivä sujahti töissä kuin kivi sukkaan. Hetkessä oli lounastauko ja sain mielestäni hommat hienosti pakettiin. Huolellisesti, siististi ja dokumentoituna. Päivällä pomoni, joka istuu vastapäätä, heitti pisteliään kritiikin koskien pientä yksityiskohtaa. Minulle se ei ole yksityiskohta vaan se on puolet hommasta uusiksi kohta. Yleensä moinen kritiikki on tervetullutta, asiasta keskustellaan ihan kuin oltaisiin aikuisia ja päädytään jokseenkin hyvään ratkaisuun. Mutta tänään, se hatutteli enemmän. Se hatutti oikein reilusti. Keskityin suhteetoman paljon pitämään ilmeeni normaalina ja estämään sen pienen liekin syttymisen joka silmiin katsottuna näkyy ääriviivojaan myöten. Näytin varmasti hyvin typerältä. Eniten ja oikeastaan se mikä jurppii on että tällä kertaa hän oli kokonaan oikeassa. Loppupäivän korjasin sitä siistiä ja huolellista pakettia. Prkl.

Haluaisin täydentää vielä yhden lisäyksen ihmisten omalaatuiseen bussikäytökseen.
Olin täydessä bussissa, ei istumapaikkoja ja seisomapaikoillakin kivasti orkesteria, kun yksi onnellinen istuja jäi pois. Lähdin liikkeelle yhtäaikaa yhden iäkkään rouvan kanssa joka ilmeisesti jahtasi samaa penkkiä kuin minä. Ehdin reilusti ennen häntä. Huomasin kuitenkin rouvan aikeen. Nousin ylös ja ilmoitin jaksavani seistä mainiosti. Rouvalla oli kokoakin sen verran että olisi kuitenkin ihan hyvä että hän istuisi. Ulko-ovi oli hänen takanaan. Sitä en sanonut. Ärsyttävintä oli että hänellä oli selvästi tarvetta istua ja haluakin, mutta ei, kyllä hänkin jaksaa seistä. Kehoitin häntä istumaan ihan rohkeasti, olin varma että jaksaisin seistäkin. Ei. Ei enää. Jostain syystä minua hävetti istua siihen uudestaan. Mielestäni on kohteliasta tarjota iäkkäille ihmisille istumapaikka vartin matkalla, mitä useat ihmiset tekevätkin mutta helvetin epäkohteliasta on olla ottamatta sitä vastaan. Pahimmassa tapauksessa siihen ei kehtaa enää istua kukaan.