Ahdasta

No niin, olen vienyt roskat. Toisen kerran sitten muuton. Ei ole mitään joten ei voi tulla mitään roskaa. Kaljatölkkejä minä en laske roskaksi. Se on omaisuutta jota en ole vielä realisoinut. Ostan aina vain tölkkejä ja vihaan vieraita jotka tuovat mukanaan kasan lasipulloja. Niitä kertyy ällistyttävän nopeasti iso röykkiö ja joiden kauppaan raahaaminen on nöyryttävää ja raskasta. Ostan siis vain tölkkejä; ne ei paina mitään, ne ei kilise ja niistä saa jotain takaisin. Eikä tölkki ei ole niin pultsarin näköinen kuin ruskea lasipullo.

Olen suunnitellut pitkään kauppareissua Eurospariin, sellaista harkittua reissua jossa ostan ruokaa, en roskaa ilman sisältöä, vaan ruokaa ja kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia joita en voinut kuvitellakkaan että niitä pitää käydä ostamassa.

Kylpyvaahto.

Kylpyvaahto juolahtaa mieleen yllättävän harvoin. Jos eksyn Anttilaan hortoilemaan ja etsimässä jotain mitä en tarvitse niin ei siltikään tule kylpyvaahto mieleen. Mutta toisaalta sitä on pakko olla jos kylpyyn haluaa. Minä en pidä ollenkaan kylvystä josta "näkyy läpi". Vaahto on kiva.

Sain syntymäpäivälahjaksi Katilta pienen kylpyankan, keltaisen pienen ankan joka esiintyy myös Hufvudstadsbladet:n mainoksessa. Sama ankka. Ankka on suonut yllättävän paljon kotoisuutta kylpyyn ja suihkussa käyntiin. Yritin kerran keksiä sille nimeä. Hätkähdin ajatukselle, kaksi viikko yksin kotona ja heti keksii muoviankalle nimeä. Jospa kävis ulkona.

Ulkona on kylmä aamulla ja mä en tiedä missä mun pitkät kalsarit on.