Antakaa mun kaikki kestää

Aina kun pännii, se on hyvä kirjoittaa ylös. Ei jää vaivaamaan.
Miksi ihmiset ryysää koko bussin läpi tulenpalavassa kiireessä muita tuuppien ja bussista ulos päästyään pysähtyy kuin seinään? Emmehän toki muutkaan halua ulos bussista. Tai miksi ikkunapaikalla istuva alkaa vain tunkea ulos kuin luolamies eikä sano, "anteeksi, mä jäisin tässä"? Miksi bussikuski ei koskaan pysähdy kohdalle vaan aina tasan 10 metriä ohi? Miksi talvella bussi ajaa kovempaa kuin kesällä? Jos koputtaa bussin oveen juuri kun se on ehtinyt sulkeutua, miksi kuski ei koskaan näe minua? Ei ikinä. Ja se on aika iso lasiovi. Miksi bussikuskit on joka vuosi lakossa ? Onko se joskus auttanut jotain?
En myöskään ymmärrä bussissa matkustajia joilla on hankala liikkua, vaikka vanhuksia, miksi he eivät ota ensimmäistä vapaata paikkaa vaan etsivät paikkansa jostain mahdollisimman kaukaa? Haluavatko he kaatua? Toinen ihmetys on pienten lasten vanhemmat. Usein todistan tilannetta jossa lapset jo kiipeävät ensimmäisille vapaille paikoille ja äiti repii pois koska hän haluaa istua "tuolla takapenkeillä". Miksi? Onko se liian helppoa ottaa ensimmäinen?

Ravintolan kassalla huomaan usein että ihmisillä joilla on ollut pankkikortti/luottokortti jo pitkään, useita vuosia, heille maksaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uunituoreella kortinomistajalla. Luulisi jo tuossa ajassa oppivan vinguttamaan. Keski-ikäisillä on ravintolassa muutenkin aina kaikki paljon vaikeampaa. Mihin pöytään me nyt istutaan, mitä me oikein juodaan ja kuinka narikkakustannus jaetaan tasan. Mitä jos Pertti on maksanut kymmenen senttiä enemmän kuin muut vaikka hänellä oli pelkkä poplari? Juomiahan ei voi päättää ennenkuin on kuullut muiden valinnan ja eikös se vesi nyt ole ilmainen punaviinin kanssa vai onko se vain viskin tai konjakin. Kun tarvittava annos ravitsemusta on otettu, annetaan ravintolapäällikölle vinkkejä kuinka ravintola tuottaisi paremmin tai keräisi enemmän asiakkaita. Kaikista tulee yhtäkkiä sedukoskisia.

Niin, otin siis bussin töistä kotiin ja kävin veljeni kanssa kaljalla.