tag:blogger.com,1999:blog-87561642011-11-22T12:00:36.586-08:00Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.comBlogger381100tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1154692673382704712006-08-04T04:07:00.000-07:002006-08-04T05:08:31.666-07:00Katselemme avohoitoni kanssa uutta asuntoa. Tästä tulee yhteinen velkataakka ja minun tulee totutella demokratiaan ja kristillisyyteen. Eli demokraattista ovien paiskontaa ja Jumalamme nimen lausumista täysin turhaan. <br /><br />Löysimme Espoon perukoilta halvan kolmion, tai oikeastaa kolmion rungon johon budjettimme puitteissa olisi voinut remontoida <i>ihq</i>:n asunnon. Asunto oli karmea, vuodelta -69 ja kaikki alkuperäistä. Kiertelimme huoneesta toiseen ja haavelimme uudesta keittiöstä, uudesta kylppäristä jota laajennettaisiin saunan verran. Välittäjä ei esitellyt asuntoa vaan puhui puhelimessa koko näytön.<br /><br />Näytön lopulla välittäjä sulki puhelimensa ja tuli keittiöön jossa hekumoimme.<br /> - "Maalamalla kaapin ovet tähän saa ihan uuden ilmeen"<br /><br />Heitto oli mielestäni ostajaa aliarvoiva ja ehkä jopa nöyryyttävä joten päätin fiilistellä mukana.<br /> - "Kumma että myyjä ei ole tajunnut. Se on just niin. Ja noi seinän reiät voi ihan hyvin peittää julisteilla, mulla on monta Metallica:n julistetta."<br /><br /> - "Aivan. Tarjotte kavereille kaljat niin kyllä ne tulee mukaan maalaamaan."<br /><br />Ammattitaitoinen myyjä se myy mitä vaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-115469267338270471?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1123740169697292292005-08-10T23:01:00.000-07:002005-08-10T23:09:38.156-07:00Pyysin Sanoma Magazinea lopettamaan terrori-iskut. Se ei kuulemma ole mahdollista, ellei numero ole salainen, iskut jatkuvat. Koen olevani oikeutettu ennalta ehkäisevään iskuun vaikka se ei terroria lopetakaan, se on velvollisuuteni demokratian kannattajana. Vapautan kaikki Sanoma Magazinen työntekijät diktatuurista ja levitän kotirauhaa sinne missä sitä ei arvosteta. Asiakaspalveluja lupasi kuitenkin poistaa numeroni listastaan epäillen sen paljoakaan auttavan.<br /><br />Kului neljä tuntia.<br /><br />- Se on Tuomo Oulusta terve. Enhän soittanut pahaan kiireeseen?<br />- Et suinkaan, odottelin soittoasi.<br />- No hyvä, sullehan Mikrobitti on varmaan tuttu... Aivan... Ihan tässä kiitos asioilla soittelen...<br />- Mahtavaa! Mikrobitti on upea lehti. Mä pidän siitä. Mä tykkään myös kaikista japanilaisista<br />eroottissävytteisistä sarjakuvista. Ja sitten niistä homosarjakuvista.<br />- Aivan... Nyt tulis ilmaiseksi puolivuotta Mikrobittiä... On huvi ja hyöty romppua, ilmaista virustorjuntaa F-Securelta... Kiitokseksi asiakkuudestasi.<br />- Aivan päheetä. Onko Teillä myytävänä mitään aikuiseen makuun ?<br />- Ei taida olla, nyt on Mikrobitti tarjouksessa...<br />- Vaimo jätti mut, tarttisin jotain karkeampaa ilmaisua.<br />- Se on ikävä kuulla, ehkäpä Mikrobitti saisi ajatukset muualle...<br />- Joo se voi olla. Pidätkö sä aikuisviihteestä ?<br /><br />Tuomolta katkesi linja. Ehkä hän soittaa pian uudestaan. Tai ehkä minä soitan Tuomolle kotiin. Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä asiakaspalveluun.<br /><br />- Sanoma Magazine, Heidi.<br />- Se on Juuso tässä terve. Ihan kiitos-asioilla tässä soittelen. Enhän mä soittanut kiirelliseen aikaan?<br />- Ette suinkaan, kuinka voin auttaa ?<br />- Nyt olis Rogaine tarjouksessa, tulee kolme sumutinkärkeä ilmaiseksi, kaupan päälle. On ilmaista virustorjuntaa ja kotisivu tilaa 100 MB. Ilmaiset virustorjunnat ja kotisivut voit hakea vaikka Mikrobitin sivuilta.<br />- Mikäs juttu tää on ?<br />- Ihan kiitos asioilla tässä soittelen...<br /><br />Taas katkesi linja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-112374016969729229?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1108317358462758972005-02-13T09:53:00.000-08:002005-02-13T09:58:31.303-08:00Mittaajat kävivät. Mittasivat keittiötä ja naureskelivat asuntoni uniikeille rakennusratkaisuille. Kerroin että hassut pintaratkaisut näkyivät asunnon hinnassa, minulle edulliseen suuntaan.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- "Edellinen asukas on ollut aika Puuha-Pete."</span><br /><span style="font-style: italic;">- "Joo, eikö."</span><br /><span style="font-style: italic;">- "Noin kamaliin ratkaisuihin täytyy nähdä jo vaivaa."</span><br /><span style="font-style: italic;">- "Älä"</span><br /><br />Pilkkasin katonrajan listauksia ja hekottelimme hirvittäville "vapaan käden jiireille" ovenpielissä. Ja minkälainen maku on ihmisellä joka sahaa kaapin oven kahtia? Keittiömyyjä ilmeistyi paikalle juuri kun päivittelimme silikonilla paikattuja kynnyksiä. Hänen huomionsa kiinnittyi olohuoneen seinään.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- "Mielenkiintoinen seinäväri, onko tuo joku vihreä"</span><br /><span style="font-style: italic;">- "Jotain sinnepäin"</span><br /><span style="font-style: italic;">- "Ehkä se jonkun mielestä on hieno..."</span><br /><br />Sovimme että herrat ynnäävät tarjouksen koko asunnon tuomisesta 2000-luvulle. Kerroin olevani kiitollinen siitä, voisin vihdoin kutsua vieraita paikalle, järjestää jopa tupaantuliaiset.<br /><br />Ihmisen, varsinkaan miehen, itsetunto ei kestä myöntää tosiasiaa, että edellinen asukas ei ole tehnyt yhtäkään heidän mainitsemaansa "ratkaisua".<br /><br />Terveisin, Puuha-Pete.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110831735846275897?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1105384845482170042005-01-10T11:05:00.000-08:002005-01-10T11:34:37.353-08:00Kylmä sota Ikean kuvasto-makkareita ja Inno-olohuoneita vastaan on hävitty. <br />Minä haluan kauniin keittiön, nyt heti. Kokonaan, ilman kompromissejä tai pihtaamista. Minä päätän miltä se näyttää ja mitä siitä maksetaan. Kuka sen tekee ja kuka antaa neuvoja. Tästä voi tulla kallista, mutta sitäkin hauskempaa ja maailma on pullollaan hienoja mahdollisuuksia kuten Aktiiviraha tai Balanssiluotto. Ei kavereita kaljapalkalla tai "yhen tutun broidi on puuseppä" - miehiä. Kaikki kuitille, armotta. Yksikin hius väärässä paikassa niin reklamaatio pamahtaa. Kenties tallenan valmiiksi "keittiöremonttireklamaatio.dot"-pohjia esitäytettyinä. <br /> <br />Suoraan, tasaisesti ja jämäkästi. Naarmu kaapin ovessa tarkoittaa uutta tilalle. Kukaan ei "pakkeloi" sitä. <br /> <br />- "Mul on yks frendi joka tekee näitä halvalla." <br />Miksi, miksi se tekee sen halvalla ? <br /> <br />- "Kyl sellasen saa aina jostain." <br />Hyvä kaupan nimi voisi olla, "Jostain". <br /> <br />- "Kyl mä uskon että toi kestää." <br />Remontit ei ole uskon asioita. <br /> <br />Kaksi viimeistä oli omia. Tällä kertaa annan puheenvuoron taholle, johon yltää lain koura ja on hyvin tietoinen eikä luuloinen. <br /> <br />Vanhan keittiön tuho ja purku on minun juttu. Sen mä osaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110538484548217004?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1104863286249355232005-01-04T10:26:00.000-08:002005-01-04T10:42:00.226-08:00Olen harkinnut tupakoinnin lopettamista. Näin uuden vuoden kunniaksi. Googletin aiheesta tietoa ja<a href="http://www.lopeta.fi/"></a> <a href="http://www.lopeta.fi/">lopeta.fi</a> neuvoi ennen lääkäriin menoa pitämään viikon päiväkirjaa tupakoinnistaan. Lyhyesti kirjattuna, aika, paikka, syy/tilanne ja lukumäärä. <br /> <br />Tiistai, 04.01.2005 <br /> <br />- 07.15 Aamutupakka. Kahvin kanssa käynnistää heräämisen. (1) <br />- 12.00 Tupakka matkalla syömään. En keksi syytä, ehkä koska astuin ovesta ulos. Se laukaisee aina "kaiva-sytytä-pistä takas taskuun"- reaktion. (1) <br />- 12.30 Takaisin töihin. Sama reaktio. (1) <br />- 14.00 Pinna palaa roihulla. Irtaudun ja menen tupakalle. (1) <br />- 17.00 Odotan bussia. Inhoan odottamista. (1) <br />- 20.00 Kirjoitan tupakoinnista blogiin. Koska tuli puheeksi. (1) <br />- 20.00 - 22.30 Tuijotan ruutua. Tylsyyteen. (2) <br /> <br />Lopettaessa olisi myös hyvä tietää missä tilanteissa tupakoinnin sosiaalinen paine on ja välttää niitä. Ja niin mielelläni välttäisin heräämistä, syömään menemistä ja varsinkin sieltä takaisin tulemista. Työtä karttaisin tunteella. Voisin jopa luopua tylsyydestä. <br /> <br /><span style="font-style: italic;">Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää (<a href="http://www.mattinykanen.com/uutiset.shtml">?</a>). <br /></span> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110486328624935523?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1104173085005430622004-12-27T10:32:00.000-08:002004-12-27T10:46:38.546-08:00<span style="font-weight: bold;">Huonoja uutisia:</span> <br />Ystäväni, Elviksen, pippeli repesi. Se liimattiin. Elvis rokkasi sängyllä ja kietaisi itsensä soolon jälkeen sängyn päädyn yli, niin notkeasti ja sutjakkaasti kuin vain voi, mutta ilman vaippaa. Se jäi väliin. Ja repesi. Ja se liimattiin. <br /> <br />Jos Jumala keksii tälle tapahtumalle tarkoituksen, haluaisin kuulla sen. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Takaiskuja:</span> <br />Ostin taannoin television ja siitä yli jäänyt pahvilaatikko on toimittanut eteisen pöydän virkaa, väliaikaisesti tietenkin. Insinöörin alkuna keksin sulloa kaiken sen ilmaisjakelun mihin olen oikeutettu, tuohon pöytä-pahvilaatikko-lehtiroskis neliöön. Nyt se on täysi, eikä nouse. Auttakaa. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Terveisiä</span>: <br />- Vararulla vessapaperia, siivouskomerossa. Viisas tapa. Kiitos syylliselle. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110417308500543062?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1103605636949680812004-12-20T20:46:00.000-08:002004-12-20T21:09:18.696-08:00Touhusin sunnuntaina kuin mielipuoli. Vaatekaapit järjestin uusiksi, imuroin, vein toistakymmentä kiloa roipetta roskiin ja hinkkasin tiskipöydän kiiltäväksi. Kävin miesparturilla ja kävelyllä. Mandariinipuut ja tomaattipuskat ovat olleet jo toista viikkoa saattohoidossa ja lopullisen niskalaukauksen annoin sunnuntaina. Tuntuu kuin olisin ottanut ohjat omiin käsiini. Nyt puikoissa olen minä. <br /> <br />Parturissa käynti on aina hieman kiusallista. Minulla ei ole hiuksia kuin nimeksi mutta jos en leikkaa niitä, muistutan elävästi Pasasen Perttiä. Miesparturi oli huumorimiehiä ja mikäs sen mukavampaa kuin vääntää vitsiä kaljustani ja veloittaa siitä yli kaksikymmentä euroa. <br /> <br />- "Mitäs laitetaan ?" <br />- "Mitäs vaihtoehtoja sä keksit tästä, ei ole kovin tuuhea" <br />- "Olisko heviletti, sellainen kuin Fitness Fabiolla ?" <br />- "Pidän rastoista enemmän mutta jos nyt vaan siistitään." <br /> <br />Kaveri otti koneen esiin, huristeli ja klipsutteli tovin ja föönasi. Olin varma että se föönaus oli vittuilua. <br /> <br />Parturin jälkeen kävin kaupassa karvat ojennuksessa. Ostin vain tarpeellisen. <br /> <br />Jääkaapin sisältö muistuttaa vieläkin entisistä ajoista. Siellä on paljon tavaraa jota minä en ostaisi. Kapriksia. Mitähän nekin ovat alkujaan. Ulkonäöstä päätellen, en edes halua tietää. Jääkaapin sisältö kertoo aina omistajastaan jotain. <br /> <br />- 6 tölkkiä kaljaa <br />- 2 kokista <br />- 2 maitoa <br />- iso rasia jauhelihakastiketta <br />- löyhkä <br />- Havrix, esitäytetty ruisku <br /> <br />Kaapissa on vielä yksi kananmuna, Katin jäljiltä. En tohdi heittää sitä pois. Munarukka on aina vaarassa lentää roskiin. Raukka pelkää varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Lupasin kananmunalle että en tapa sitä ennenkuin on pakko.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110360563694968081?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1102618724790693432004-12-09T10:44:00.000-08:002004-12-09T10:58:44.790-08:00Söin päivällä yhden joulukalenterin. Aamulla ropsahti sähköpostitiedote yrityksen tarjoamasta joulukalenterista joka oli haettavissa assarilta, jokaiselle oma. Suklaajoulukalenteri. Ennen lounasta lipsahti joulukuun yhdeksänteen päivään ja lounaan jälkeen viimeistelin jouluaattoon asti, joka oli ihanaa valkoista suklaata. Huuhtelin kalenterin kahvilla alas. Vituttaa että siinä kalenterissä ei ole koko joulukuuta. <br /> <br />Kaikki ilmainen on kuitenkin minulle pahasta. Pikkujoulut jää väliin, se on selvä. Viiden tuopin jälkeen olen holtiton. Ja sitten se asuntolaina. Ja vakituinen työpaikka. Ei voi. <br /> <br />Kaikille lahjojen odottajille tiedoksi, mulla on tyhjiä tölkkejä niin monen euron edestä että kaikki saa lahjan ! <br /> <br />Töissä minulta tiedusteltiin mitkä ovat suurimmat riskit että projekti ei ole valmis jouluun mennessä. Vastasin ironisesti, aika ei riitä. Siinäpä riskiä. Seuraava kysymys veti vakavaksi, <br /> <br />- "Mihin se aika menee ?" <br /> <br />Kotiin varmaan. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110261872479069343?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1101964795203947652004-12-01T20:54:00.000-08:002004-12-02T12:02:19.890-08:00Voi paska mulla on tylsää. En ole tavannut kavereitani tavallista enempää eikä Espoon lähiöympäristö tarjoa kuin sauvakävelyä ja keskiolutta. Viikonloppuna tylsyys tiivistyy kun ei jaksa enää diskoissakaan juosta. Eikä Helsingissä. Eikä missään. Minulla on nyt rakkaussuhde tietokoneeseeni. Holtitonta. <br /> <br />Kati toisaalta jätti sauvakävely sauvansa tänne, mutta minä kävelen mielummin alasti pakkasessa kuin huitelen sauvat kädessä mihinkään. Tämä äidille tiedoksi koska on turha soitella "lähetkö nyt sitten sauvakävelemään?"-puheluita. En lähde. <br />Tiedän että se kävi mielessäsi. <br /> <br />Lapsena muistan kitisseeni usein tylsyyttä ja jokainen ehdotus mitä sain päättyivät ytimekkäästi, "Ei". Nyt on sama meininki. <br /> <br />Pyykkivuoro on perjantaina. Hyvää viikonloppua ! <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110196479520394765?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1101767136911227022004-11-29T13:23:00.000-08:002004-11-29T14:31:26.680-08:00Huomenna on koko päivä PowerPoint-helvettiä. Pelkkää neukkaria. Kymmenkunta hienhajuista insinööriä, ja minä, pelkkä hienhajuinen, kokoontuu kuuntelemaan projektin johdon uusista löydöistä MS-Project ohjelmiston ominaisuuksista, jotka ovat tulleet aivan yllätyksenä; <span style="font-style: italic;">"...saa suoraan tarkan yhteenvedon..."</span>. <br /> <br />Kokemuksesta tiedän että kahvi auttaa jaksamaan yhtä paljon kuin asperiini auttaa vitutukseen. Koko päivä pienessä kopissa, pitkällä pöydällä ja pikku räppänällä, vaatii noin kolme kokista, pari kahvia, pari wieneriä, askin tupakkaa jos saisi polttaa ja paksun nivaskan ruutupaperia. Kynissä on oltava väriä. Ei pelkkä sininen kuulakärkikynä pitkälle vie. Lyijärillä voi piirtää varjoja. Edes. Jos olisin röyhkeä, ottaisin 36 värin vahakynät vain viestittääkseni turhautumiseni. <br /> <br />Bongasin netistä Maija Vilkkumaan Satumaatangosta toisen version, Krapulatango. Maija se osaa pukea asiat sanoiksi: <br /> <br /><span style="font-style: italic;">"...mulla olis vissyä laittaa myös joukkoon mut mitä vittua täs enää lantraa, tää ei maistuisi näin, mä siirryn takaisin tiukempaan..."</span> <br /> <br />Tuohan toimii elämässä muutenkin. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110176713691122702?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1101665885598704312004-11-28T09:41:00.000-08:002004-11-28T10:39:20.206-08:00Ostin Anttilasta tietokoneeseeni kaiuttimet. Tiskillä kysyivät haluanko pakettiin. Nyt jo? Kyllä mä ensin kuuntelen niillä ennen kuin paketoin ja annan lahjaksi. Ahdistavaa joulua vaan kaikille. Kävin paluumatkalla Chicosissa oluella ja törmäsin vanhoihin koulukavereihin. Huomasivat että olen käynyt jo joululahjaostoksilla. Jostain syystä valehtelin asian olevan näin. Todennäköisesti ostan sadoilla euroilla vielä lisää tavaraa itselleni ja päivää ennen jouluaattoa vien pulloja kauppaan jotta voin ostaa edes osalle perheenjäsenistäni jotain. Mutta nyt rokki soi. <br /> <br /><span style="font-style: italic;">"Anna lantion pyöriä ja huuda wow wow wow, kaikki murheet poistaa kunnon rock n' roll show" <br /></span><span style="font-style: italic;"> <br /></span>Illalla piipahdin kantiksessa haukkaamassa happea. Viereisen pöydän pariskunnasta johtajatar, kovaääninen hirmu, jakoi totuuksia miehensä onnettomasta elämästä ja omasta pyhästä olemuksestaan. Olen seurannut tämän hullunkurisen perheen elämää ennenkin. Ajoittain pohdin miksi mies sietää tätä Braunia. Miehen pään yläpuolella on aina sadepilven näköinen ajatuskupla: <br /> <br /><span style="font-style: italic;">"Jos vain tulisin toimeen yksin..."</span> <br /> <br />Kyllä minäkin hänen kengissään joisin. Tai opettelisin kokkaamaan.</span><span style="font-style: italic;"> <br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110166588559870431?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1101408828879894562004-11-25T10:40:00.000-08:002004-11-25T10:56:15.290-08:00Ostin pari päivää sitten pinon maksalaatikkoa, kolme rasiaa. Vihaan sydämestäni valmisruokia mutta Saarioisten perinteinen maksalaatikko, jossa on rusinoita, on jotenkin "aito". Ostin myös jälkiuunileipää ja maksamakkaraa koska ne ovat osa maksalaatikko-ihannetta. Eilen söin pitsan jämät illalla ja tänään oli tarkoitus nauttia tuo Saarioisten lahja suomalaisille. Totuus rasian sisällöstä tuli lautaselle limaisena neliönä. <br /> <br />SE OLI SAATANA LIHAMAKARONILAATIKKOA! <br /> <br />Loput olivat maksalaatikkoa. Onneksi. Kuka on niin julma että laittaa maksalaatikkopinoon, Saarioisten maksalaatikkopinoon, lihamakaronilaatikon. Ne ovat täysin saman näköisiä ja on julmaa saada tuollainen limainen neliö kun odottaa parasta. Oli maksamakkaraleivät ja kaikki jo odottamassa. <br /> <br />Joskus kaikki on vaan niin saatanan julmaa. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110140882887989456?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1101327662413232512004-11-24T11:56:00.000-08:002004-11-24T12:21:02.413-08:00Ei irtoa. Ei millään. Ennen sain töissä ja jopa sen ulkopuolella valtavia inspiraatioita ja vimmoja tehdä ja aloittaa kaiken näköisiä projekteja ja suunnitelmia. Aina oli mielessä "yks hyvä idis joka pitää testaa". <br /> <br />Ja syksyllä, tai nyt, tökkii. Ei etene. <br /> <br />Pohjanmaalta olen oppinut osuvan ilmaisun, "kun jaksais ees olla", ja osuvammin ei voisi asiaa kuvata. Kun ei vaan huvita. Ei huvita mikään sellainen josta voisi olla jotain hyötyä. Kaikkea turhaa tekisi mieli mutta ei ole varaa tai on liian kylmä. <br /> <br />Jos joku KELA:sta tai opintotukikeskuksesta lukee tätä, ottakaa yhteyttä niin tapellaan. Olen sen tarpeessa. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110132766241323251?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1101024392638941092004-11-20T23:51:00.000-08:002004-11-21T04:48:51.003-08:00Suunnittelemani rauhallinen lauantai, televisio ilta kotona, yksin, epäonnistui. En kykene siihen. Olen vaihtanut kantabaariani, tunnesyistä sekä käytännönsyistä. Entinen kantikseni viehätti minua alussa tyhjyydellään ja hiljaisuudellaan. Ei musiikkia, isoja pihvejä ja sympaattinen omistajapariskunta. Nykyisin omistajavaihdoksien jälkeen tilalle on tullut karaoke, halpa kalja ja jumalaton meteli. Uudessa kantabaarissa ei saa pihvejä ja musiikki on aika kovalla mutta toisaalta siellä ei käy kukaan. Eikä käynyt lauantainakaan. Minunkaan ei pitänyt yhtä kahta olutta pidempää viipyä mutta eräs vanhempi herrasmies toivoi että pelaisimme biljardia. No toki, pari kevyttä voittoa piristää iltaa varmasti. Esittäydyimme, pelasimme, voitin. Jatkoimme pelaamista ja jutustelua. <br /> <br />- "Oletko sä rasisti ?" <br />- "En tietääkseni, kuinka niin ?" <br />- "Eiku mä vaan aattelin." <br /> <br />Ihmettelin hetken omituista kysymystä koska emme puhuneet mitään sinnepäinkään jotta sen olisi jotenkin voinut johtaa keskustelusta. <br /> <br />- "Etsä sitten kuminalli ole ?" <br />- "Siis mikä?" <br />- "Kuminalli" <br /> <br />Pysähdyin miettimään että mikä ihme se on. Ei mitään hajua. Ei aavistustakaan. <br /> <br />- "Etkö sä osaa sananmuunnoksia?" <br /> <br />Mietin lisää, tein muunnoksen ja häkellyin. <br /> <br />Minun olisi pitänyt tajuta jo ensimmäisen pelin aikana kun herra kertoi henkilökunnalle, jotka hän tunsi kaikki, käyneensä päivän aikana vermossa raveissa ja "homppelisaunassa". Minä luulin sitä sisäpiirivitsiksi. <br /> <br />Itse pidän kovasti vaaleanpunaisista kauluspaidoista mutta ilmeisesti jonkinlaista harkintaa voisi käyttää. <br /> <br />Menin kotiin. Yksin. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110102439263894109?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100915600574611332004-11-19T17:37:00.000-08:002004-11-20T00:54:13.416-08:00Elvis kysyi minulta eilen missä Kati on. Kaksivuotias sai minut melkein sanattomaksi. <br />- "Kati on kotona." <br />- "Eikä oo." <br />- "Niin, no..." <br /> <br />Ruokaostokset hoidettiin Omenassa, tai minä hoidin ja Elvis isineen jäivät autoon koska Elvis oli päättänyt aloittaa shown ja tämä artisti ei mikrofonia tarvitse. <br /> <br />Teimme hampurilaisia illalliseksi. Taputtelimme pihvejä olohuoneessa Elviksen tökkiessä jauhelihaa sormillaan. Uhkasin käsien pesulla jos hän jatkaa vielä, en vain tiennyt että käsien pesu on Elviksen intohimo, joten pihvit saivat lujaa kyytiä. <br /> <br />Poltimme sämpylät. Havahduimme sankkaan savuun. Raaputtamalla haarukalla muutaman millin mustan karstakerroksen, saattoi purilaisen syödä. Vaikka kyse on illallisesta punaviineineen, ei ole tarpeen hienostella. En valittanut kertaakaan. Kolmen aikaan, kaljojen loputtua kaivettiin pleikkari esiin ja minä katsoin parhaakseni lähteä kotiin. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110091560057461133?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100868130881325022004-11-19T03:38:00.000-08:002004-11-19T04:45:17.706-08:00Perjantai on hyvä asia. Perjantai on väriltään keltainen tai oranssi, riippuen olotilasta. Noin kuukausi sitten perjantain suurimpia huolenaiheita oli mitäs me syötäis tai kumpi sen ruuan tekee. Punkkua ja hyvää ruokaa. Nyt lämmitän maksalaatikkoa mikrossa, juon lämmintä olutta ja selailen puhelimen osoitekirjaa. Yleensä terrorin kohteena ovat lapsiperheet sillä he ovat varmasti kotona. Ja he ilahtuvat aina vieraista jotka kestävät huutavia lapsia. No en minä kestä mutta olen epätoivoinen. Tänään en aio tarttua maksalaatikkoon vaan soitin ystävälleni ja pyysin häntä kutsumaan minut syömään sen enempää kiertelemättä. <br />- "Miksi ?" <br />- "Mulla on nälkä." <br />- "Okei." <br />- "Voidaanko me juoda viinaa ?" <br />- "Heti kun Elvis menee nukkumaan." <br />- "Mä tuun seittemältä." <br /> <br />Kivaa, illallinen ja punkkua. Tämähän on vain järjestelykysymys. On tietysti paljon asioita mitä kaipaan suunnattomasti "entisessä perjantaissa" mutta koska äitini lukee tätä jätän ne mielikuvituksen varaan. <br /> <br />Työnteko on perjantaisin yhtä vesijumppaa, ei auta vaikka kuinka pyristelee eteenpäin, siltikään ei etene. Ajankulukseni pyysin työtovereitani kehumaan uusia farkkujani. Väkinäisesti mutta varmasti he kehuivat housuni ja villapaitani. Ilmoitin kyllä kysymyksen asettelussa loukkaantuvani jos joku kritisoi housujani. Mutta silti se tuntui kivalta. <br /> <br />Alan päivä päivältä ymmärtämään naisia enemmän. Asuttuani kuukauden yksin minusta tuntuu että hehän ovat sittenkin suloisia olentoja joilla on jokseenkin looginen ajatuksen juoksu. Ehkä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110086813088132502?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100841048263947692004-11-18T20:57:00.000-08:002004-11-18T21:10:48.263-08:00Nukahdin bussiin töistä tullessani ja löysin itseni Isosta Omenasta. Ulkona oli niin kylmä että suututti. Päätin ensitöikseni ostaa kaulaliinan. Kaulaliinan ostaminen poiki muutamia muitakin ostoksia kuten uudet farkut ja uusi villapaita. Huomasin shoppailevani. Ja mikä pahinta, se oli kivaa. Kotiin päästyäni pidin itselleni muotinäytöksen. Farkut istuivat niin hyvin jalkaani että hämärässä joku saattaa oikeasti luulla että minulla on "hyvä perse". Shoppailusta tosiaan tulee hyvä mieli, myös miehille. <br />Itse shoppailu, jolloin valitaan ostokset, on edelleen karmeata. Sovituskopeissa ovi on ainoastaan polviin asti ja mitä sellainen ovi peittää? Liikkeen toiseen päähän, aina ulko-ovelle asti näkyi minun kammottavat vihreät pitkät kalsarit joiden päälle on kiskottu harmaat sukat. Onko seksikkäämpää näkyä olemassa? Viereisessä sovituskopissa oli pikkupoika sovittamassa jotain ja äiti oli kopin oven edessä odottamassa. Tuli lapsuus mieleen. Mietin että tuossa tilanteessa pienenä minä olin aivan hermoraunio koska juuri kun olin ottanut vanhat housut pois ja kököttelin pitkissä kalsareissa, äidillä oli tapana avata ovi sepposen selälleen ja kysyä "no miltä näyttää". No kysytäänpä koko liikkeeltä miltä nämä kulahtaneet pitkät kalsarit näyttävät. Sama ikävä tilanne oli myös sillä pikkupojalla. Poika karjaisi niin paljon kuin keuhkoista lähti että "laita nyt se vitun ovi kiinni !". Äidit ei vain ymmärrä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110084104826394769?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100776940109692122004-11-18T03:01:00.000-08:002004-11-18T03:42:14.956-08:00Hip hei, Espoossa on lunta. Minuutin verran iloitsin valosta ja valkeudesta. Toisaalta valoa on kotonakin ja valkoista näkee myös peilistä. Lounaalla kävimme syvän keskustelin työtoverini kanssa elohiiristä. Mistä ne tulee ja miksi. Asia jäi vaivaamaan ja löysin vastauksia Tiede-lehden nettisivuilta. Lihakset kuulemma nykivät ja värisevät koko ajan. Ohuella iholla sen tuntee ja sitä kutsutaan elohiireksi. Olipa tylsä vastaus. Onneksi löytyi muita mielenkiintoisia kysymyksiä kuten: <br />- Kuinka pieru syntyy ? <br />- Miksi psykiatreja kutsutaan kallonkutistajiksi ? <br />- Miten kuorsaaja pystyy nukkumaan moisessa metelissä ? <br />- Jos tefloniin ei mikään tartu, miten se saadaan kiinni paistinpannuun ? <br /> <br />Vastaukset löytyvät siis Tiede-lehden sivuilta. Mutta kysymykset ovat hyviä. Ja tiedoksi että pieru on latinaksi "flatus". Sivuilla oli myös erittäin typeriä kysymyksiä kuten "miksi suolaista vettä ei saa juoda?". No maista ja valaistu. <br /> <br />Ihmisellä menee varmasti hyvin jos hänellä on aikaa opetella pierun latinankielinen nimi. Vaikka ei aina tunnu siltä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110077694010969212?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100627693135864092004-11-17T08:59:00.000-08:002004-11-16T20:49:01.806-08:00Espoo muuttui yhdessä yössä Siperiaksi. Aivan äärettömän kylmä. Bussimatkalla kotiin mietin jotain ostettavaa Lippulaivalta. Ainakin deodoranttia. Ja kynsileikkurit. Eikä ole itsestäänselvää mistä saa ostaa kynsileikkureita. Kokeilin Anttilaa ja heti tärppäsi. Heti on liioiteltua koska kiersin parikymmentä minuuttia naisten meikkiosastoa läpi hyvin turhautueena. Löysin hyllyn jossa on kynsiin liittyvää tilpehööriä, tavaroita joiden olemassaolo on pysynyt täysin pimennossa kaikkien vuosien ajan. Ja kynsienhoito hyllyltä ei saa kynsileikkureita. Onko siinä nyt mitään järkeä ostaa kynsilakkoja, viiloja tai voiteita kynsiä varten jos ne joutuu kuitenkin pureskelemaan ensin. Sitäpaitsi varpaankynsien pureskelu vaatii jo notkeutta. Lopulta löysin leikkurit "matkalle mukaan"- osastolta. Ostin myös deodoranttia "isälle lahjaksi"-tarjouksesta. <br />Tiedän hyvin että lahjoissa ajatus on tärkein mutta deodoranttia kaksi yhden hinnalla lahjaksi on vähän ankeaa. Onkohan isä yllättynyt jouluna kun saa paketista deodoranttia. Ehkä hän ilahtuneena ihmettelee mistä lahjanantaja on tiennyt että hän käyttää deodoranttia ? Mikä ihana yllätys. Pyykkiteline hankinnan jätän vielä hautumaan. Jotenkin tunnen itseni hölmöksi jos kanniskelen pyykkitelinettä mukanani. Enkä tiedä miksi. <br />Ja joulu, taas se tulee. Ja äiti, jos luet tätä, ehkä voit ostaa joululahjaksi pyykkitelineen ? <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110062769313586409?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100578324162509982004-11-15T19:57:00.000-08:002004-11-15T20:40:05.446-08:00Olemme veljeni kanssa pystyttäneet tradition jossa alkavan viikon murheet hukutetaan heti kättelyssä maanantaikaljoilla. Tarkoitus on aina ottaa yksi olut mutta otamme aina kaksi. Varmuuden vuoksi. Viimeisen kuukauden aikana olen hukuttanut veljeni parisuhdesotkujen syövereihin aina uudestaan ja uudestaan eikä siihen yksi olut riitä. Hän jaksaa vaistailla reippaasti, "aa-a", ja minä vain jatkan. Toisaalta on hyvä että hän kuuntelee ja on myös erittäin hyvä että analysointi jätetään pois. "Aa-a" ynähdyksessä on jotain hallittua jarrua joka estää minua levittämästä ylitsepursuavaa sydänsurusiirappia ympäristööni ja pitää minut asiassa. <br /> <br />Näin yöllä unta pyykkitelineestä. Teline taipui vaatteiden alla eikä siihen voinut ripustaa sukan sukkaa ilman että vaatteet koskettivat maata. Olen nähnyt nuorempana samanlaisia unia joissa pelaan pesäpalloa ja aina minun lyöntivuorollani maila taipuu lyönnissä eikä se saa palloa lentämään mihinkään. Tunnistan itseni unesta. Se ei tarkoita että olisin joustava ihminen vaan se kertoo henkisestä selkärangastani joka taipuu kuin paju tuulessa. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110057832416250998?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100505432637131292004-11-14T23:31:00.000-08:002004-11-15T02:19:25.306-08:00Viikonloppu meni ja jäljellä on tyhjä lompakko ja päänsärky. Vietimme perjantaita ystävieni kanssa luonani ja piipahdimme ravintola Casanovaan illalla. Valomerkin jälkeen menimme luokseni paistamaan lettuja. Kyllä, neljän aikaan aamuyöstä lettuja, mansikkahilloa ja kotiviiniä. Säälittävää mutta kivaa. <br />Lauantaina oli tietenkin morning after mutta tällä kertaa kiduttavaa oli sen kärsiminen yksin. Ennen kaikki edellisen illan sotkut ja paskat hävisivät aamulla hyvinkin sukkelasti. Nyt ne haisivat ja näyttivät muuttaneen pysyvästi keittiöön ja olohuoneeseen. <br />Pakenin makuuhuoneeseen. <br />Auringonlaskun jälkeen astuin takaisin taistelutantereelle. Siivosin tiskit ja roskat pois, tein ruokaa ja tilanne oli jälleen sama. Ei auta kuin paeta koko huoneistosta. Kun kärsii krapulansa yksin, tuntuu kuin ei osaisi pitää itsestään huolta ollenkaan. Asiaan on tultava muutos, joten raapustin listan asioista joita itsestään huolta pitävä mies ostaa: <br />- Pyykinkuivausritilä tai teline <br />- Kynsileikkuri <br />- Deodoranttia <br />- Shampoo ja hoito-aine <br />- Uudet kengät <br />- Lettupannu <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110050543263713129?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100203376446127502004-11-11T11:19:00.000-08:002004-11-11T12:42:27.570-08:00Lueskelin laittomia kopioita jostain parisuhdeopuksesta. Seitsemän vuoden parisuhteen jälkeen olen asumuserossa. Ja nyt luen opusta. Tosiasia on että minä en ota mitään opusta käteeni ellei opuksen aihepiiri ole rikki. Televisio tai videot, astianpesukone, parisuhde tai Ikean huonekalut. Ensin rikotaan ja sitten luetaan ohjeet. Edelleen, lähes kolmenkymmenen eletyn vuoden jälkeen. <br /> <br />Kirjassa oli aviopari, August ja Margaret. He olivat kumpikin parisuhdeterapeutteja ja pitivät yhdessä istuntoja muille pariskunnille. Haluaisin kovasti olla läsnä kun aviopari, kummatkin parisuhdeterapeutteja, riitelee. Ja toisaalta, meneekö aviopari parisuhdeterapiaan jos he ovat parisuhdeterapeutteja, voiko kampaaja leikata itse hiuksensa, meneekö työpaikkalääkäri työpaikkalääkärille tai voiko psykiatri parantaa oman jakomielitautinsa? <br /> <br />Hoivasin hermojani päivällä kahvilla ja mansikkakakun siivulla. Mansikkakakku oli hyvin pieni, ei kahvilautasta kovin paljoa isompi. Siis koko kakku. Kakun hinta oli viisi euroa ja mielestäni hinta ei ole kovin paha ottaen huomioon että kyseessä on kahvila eikä konditoria. Liikemiehinä he olivat paloitelleet kakun kahteentoista siivuun, ja yksi siivu oli viisi euroa. Laskeskelin että pikku mansikkakakun hinta vanhoissa markoissa on yli kolme ja puolisataa markkaa. Minä en siihen kakkuun enää koske, koska pahimmassa tapauksessa voin ensi vuonna sanoa että söin viime vuonna pelkästään mansikkakakkua melkein neljällä sadalla markalla. <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110020337644612750?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100122041675670772004-11-10T13:43:00.000-08:002004-11-10T13:31:16.436-08:00Aamupäivä sujahti töissä kuin kivi sukkaan. Hetkessä oli lounastauko ja sain mielestäni hommat hienosti pakettiin. Huolellisesti, siististi ja dokumentoituna. Päivällä pomoni, joka istuu vastapäätä, heitti pisteliään kritiikin koskien pientä yksityiskohtaa. Minulle se ei ole yksityiskohta vaan se on puolet hommasta uusiksi kohta. Yleensä moinen kritiikki on tervetullutta, asiasta keskustellaan ihan kuin oltaisiin aikuisia ja päädytään jokseenkin hyvään ratkaisuun. Mutta tänään, se hatutteli enemmän. Se hatutti oikein reilusti. Keskityin suhteetoman paljon pitämään ilmeeni normaalina ja estämään sen pienen liekin syttymisen joka silmiin katsottuna näkyy ääriviivojaan myöten. Näytin varmasti hyvin typerältä. Eniten ja oikeastaan se mikä jurppii on että tällä kertaa hän oli kokonaan oikeassa. Loppupäivän korjasin sitä siistiä ja huolellista pakettia. Prkl. <br /> <br />Haluaisin täydentää vielä yhden lisäyksen ihmisten omalaatuiseen bussikäytökseen. <br />Olin täydessä bussissa, ei istumapaikkoja ja seisomapaikoillakin kivasti orkesteria, kun yksi onnellinen istuja jäi pois. Lähdin liikkeelle yhtäaikaa yhden iäkkään rouvan kanssa joka ilmeisesti jahtasi samaa penkkiä kuin minä. Ehdin reilusti ennen häntä. Huomasin kuitenkin rouvan aikeen. Nousin ylös ja ilmoitin jaksavani seistä mainiosti. Rouvalla oli kokoakin sen verran että olisi kuitenkin ihan hyvä että hän istuisi. Ulko-ovi oli hänen takanaan. Sitä en sanonut. Ärsyttävintä oli että hänellä oli selvästi tarvetta istua ja haluakin, mutta ei, kyllä hänkin jaksaa seistä. Kehoitin häntä istumaan ihan rohkeasti, olin varma että jaksaisin seistäkin. Ei. Ei enää. Jostain syystä minua hävetti istua siihen uudestaan. Mielestäni on kohteliasta tarjota iäkkäille ihmisille istumapaikka vartin matkalla, mitä useat ihmiset tekevätkin mutta helvetin epäkohteliasta on olla ottamatta sitä vastaan. Pahimmassa tapauksessa siihen ei kehtaa enää istua kukaan. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110012204167567077?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1100018215036527012004-11-09T08:06:00.000-08:002004-11-09T08:49:36.330-08:00Tavallinen aamu, tavallinen työpäivä ja tavallinen kotimatka, tai no, bussilakko. Kotiin tullessa kummatkin bussit olivat tyhjiä, yleensä ne ovat takaisinpäin täpötäysiä, saa usein seistä. Olihan se kuskit jotka meni lakkoon? <br /> <br />Tavallisissa päivissä on paljon hyviä puolia vaikka ne vähän harmaita on. Pienikin asia voi piristää päivää. Sain hetkellisesti omani, pienen piristyksen, astuessani sisään bussiin. Eturivissä istuva nätti tyttö hymyili. Vilkuilin hieman hämilläni ympärilleni ja muutaman mummon lisäksi ei ketään. Kyllä, hän taisi hymyillä minulle. Istuin takapenkille ja peilasin itseäni ikkunasta. Kaikki ok. Mitään ei roiku, tursota tai paljasta. Vetskari kiinni ja eikä vessapaperia missään. Ei kai se muuta sitten voi olla... Tyttö jäi pois ennen minua ja huikkasi ovelta, "sano veljelles et soittaa mulle". Tietysti. <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-110001821503652701?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1099947446937985752004-11-08T13:37:00.000-08:002004-11-08T21:31:19.956-08:00Aina kun pännii, se on hyvä kirjoittaa ylös. Ei jää vaivaamaan. <br />Miksi ihmiset ryysää koko bussin läpi tulenpalavassa kiireessä muita tuuppien ja bussista ulos päästyään pysähtyy kuin seinään? Emmehän toki muutkaan halua ulos bussista. Tai miksi ikkunapaikalla istuva alkaa vain tunkea ulos kuin luolamies eikä sano, "anteeksi, mä jäisin tässä"? Miksi bussikuski ei koskaan pysähdy kohdalle vaan aina tasan 10 metriä ohi? Miksi talvella bussi ajaa kovempaa kuin kesällä? Jos koputtaa bussin oveen juuri kun se on ehtinyt sulkeutua, miksi kuski ei koskaan näe minua? Ei ikinä. Ja se on aika iso lasiovi. Miksi bussikuskit on joka vuosi lakossa ? Onko se joskus auttanut jotain? <br />En myöskään ymmärrä bussissa matkustajia joilla on hankala liikkua, vaikka vanhuksia, miksi he eivät ota ensimmäistä vapaata paikkaa vaan etsivät paikkansa jostain mahdollisimman kaukaa? Haluavatko he kaatua? Toinen ihmetys on pienten lasten vanhemmat. Usein todistan tilannetta jossa lapset jo kiipeävät ensimmäisille vapaille paikoille ja äiti repii pois koska hän haluaa istua "tuolla takapenkeillä". Miksi? Onko se liian helppoa ottaa ensimmäinen? <br /> <br />Ravintolan kassalla huomaan usein että ihmisillä joilla on ollut pankkikortti/luottokortti jo pitkään, useita vuosia, heille maksaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uunituoreella kortinomistajalla. Luulisi jo tuossa ajassa oppivan vinguttamaan. Keski-ikäisillä on ravintolassa muutenkin aina kaikki paljon vaikeampaa. Mihin pöytään me nyt istutaan, mitä me oikein juodaan ja kuinka narikkakustannus jaetaan tasan. Mitä jos Pertti on maksanut kymmenen senttiä enemmän kuin muut vaikka hänellä oli pelkkä poplari? Juomiahan ei voi päättää ennenkuin on kuullut muiden valinnan ja eikös se vesi nyt ole ilmainen punaviinin kanssa vai onko se vain viskin tai konjakin. Kun tarvittava annos ravitsemusta on otettu, annetaan ravintolapäällikölle vinkkejä kuinka ravintola tuottaisi paremmin tai keräisi enemmän asiakkaita. Kaikista tulee yhtäkkiä sedukoskisia. <br /> <br />Niin, otin siis bussin töistä kotiin ja kävin veljeni kanssa kaljalla. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109994744693798575?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1099942779969077932004-11-08T10:26:00.000-08:002004-11-08T12:19:11.186-08:00Olen lopen kyllästynyt piirustustaitoihini. Se on raivostuttavaa, juuri kun luulin olevani luova niin huomaan että en yksinkertaisesti osaa edes piirtää. Tänään en saanut aikaa kulumaan ollenkaan, niinkin naurettavan lyhyessä palaverissä kuin yksi pikku tunti. Piirsin neliöt, akuankat ja kaikki. Pelasin tunnin aikana jokaisen ruutupaperipelin jonka osaan, isoilla ja pienillä ruudukoilla ja aina hävisin pelin, ruutuviholle. <br />Ajattelin ostaa sellaisen piirustuskirjan jossa on step-by-step ohjeet kuinka piirrät hevosen tai koiran tai jotain. Minusta tulee vielä firman paras hevosenpiirtäjä. Hevosella voisi olla monia eri ilmeitä, kaikilla oma puhekuplansa ja tilanteensa, ironiansa. Jonkun paikallaolijan kustannuksella tietysti. Palavereissa keksin aina hyvinkin paljon erillaisia pilapiirroksia jotka sopivat loistavasti ilmapiiriin. En vain osaa piirtää niitä. Esimerkiksi hevonen, joka on niin väsynyt että luulisi sen tulevan suoraan Vermosta, nojaamassa kavioihinsa ja pilkkimässä, isoilla silmäpusseilla. Toisaalta jos piirtäisin niin hyvin tuskin istuisin siinä neukkarissa. Tai parittelevat puput. Sen olen aina halunnut osata piirtää hienosti, sellaisena josta käy ilmi rytmin nopeus ja pupujen pehmeys. Eikä mitään rusakkoja. <br /> <br />Inhoan syvästi projektimme päällikön tapaa heittää jonkin uutisen jälkeen ilmaan kysymys; <br />- "Any questions ?", ja heti, ilman taukoa perään jonkun läsnäolijan nimi, <br />- "Altti ?" (Näitkö käteni nousevan ?) <br />- "No, sounds very good, looking forward to see it in action." <br />Ja kysymys-vastauspyyntö osio on aina, joka kerta, kuin avioparin rutiinilla. Melkein kuin autosta-lähtö-pusu, se joka annetaan kun toinen pariskunnasta jää autosta pois ennen toista. Siinä kuitataan jotain. <br /> <br />Sain tänään vihdoin tehtyä odotetun kauppareissun. Saalis oli aika köyhä mutta toisaalta tili on tyhjä ja palkkapäivä kaukana mutta God bless MasterCard. Huomaan usein kauppareissujen jälkeen että se ei urotekona yksistään riitä, vaan ruoka on myös valmistettava. Tänään olin ovela ja ostin mikropitsan niin ei tarvitse kaikkea yhdessä päivässä suorittaa. <br />Olen kovasti etsinyt syitä saamattomuuteeni kotosalla kun kukaan ei käske ja tulin tulokseen että keittiön kaappien ovien väri ei istu muuhun miljööseen ja se aiheuttaa ruuanlaitto-tiskaus ahdistusta. Heti kun ovet on maalattu, homma pelittää... Mutta loppupeleissä, täällähän asuu mies. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109994277996907793?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1099569236759563692004-11-04T03:47:00.000-08:002004-11-04T21:55:24.780-08:00Tänään en edes yritä päästä kauppaan. Syön suosiolla näkkileipää ja juon janooni vettä. Maitoa on mutta sitä ei voi juoda koska se on varattu kahville. Enkä yritäkkään varata pyykkivuoroa. <br />Suunnittelimme veljeni kanssa ruokamaratonia viikonlopulle. Ruokamaratonissa tehdään kumpikin ensin omilla tahoillamme ruokaa, paljon ruokaa, kokoonnumme luokseni ja jaamme saaliin. Tarkoitus on tehdä viikoksi ruokaa ja jaotella ne annosrasioihin. Samaan syssyyn voisin siivota. Sillä kuittaan varmasti viimepäivien porsastelun. <br /> <br />Perjantaina on töissä strategiapäivät. Koko yritys kokoontuu johonkin hotelliin kehä kolmosen ulkopuolelle, katsoo satoja PowerPoint kalvoja ja ryyppää koko viikonlopun. Asuntovelkaisena pidän moista turhan suurena riskinä. Jokaisella ihmisellä tulee joskus, ehkä kerran kymmenessä vuodessa, "paha" känni. Takuuvarmaa on, että se "paha" känni tulee juuri silloin kun pomo on paikalla. Minulle väitettiin että perjantai päivän PowerPoint osuus on pakollinen. Minä väitän olevani kipeä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109956923675956369?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1099491120433678532004-11-03T05:57:00.000-08:002004-11-09T02:55:31.833-08:00Tänään hatuttaa. Paljon. Tuntuu että repeää. Olen kuitenkin säästänyt hermoni ja vastannut kaikkeen ärsyttävään ja ei-ärsyttävään, "sehän kuulosta hyvältä idealta". Se on ainoa tapa kuitata asia ilman että vastapuoli huomaa minun ärsyyntyneen tai että sitä pitäisi hehkutella lisää. "Sehän kuulostaa hyvältä idealta":han tarkoittaa "mene pois, älä häiritse mua". <br /> <br />Olen elänyt säästöliekillä jo pitkään, iltaisin tulee syötyä vain näkkileipää. Siitä hyvästä olen varmasti ansainnut illallisen Casa Largossa. Ei ole halpaa mutta en ole minäkään. Jos olisi perjantai, vetäisin kännit. Tyydyn odottelemaan perjantaita. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109949112043367853?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1099422053333423612004-11-02T10:44:00.000-08:002004-11-02T11:16:20.416-08:00No niin, olen vienyt roskat. Toisen kerran sitten muuton. Ei ole mitään joten ei voi tulla mitään roskaa. Kaljatölkkejä minä en laske roskaksi. Se on omaisuutta jota en ole vielä realisoinut. Ostan aina vain tölkkejä ja vihaan vieraita jotka tuovat mukanaan kasan lasipulloja. Niitä kertyy ällistyttävän nopeasti iso röykkiö ja joiden kauppaan raahaaminen on nöyryttävää ja raskasta. Ostan siis vain tölkkejä; ne ei paina mitään, ne ei kilise ja niistä saa jotain takaisin. Eikä tölkki ei ole niin pultsarin näköinen kuin ruskea lasipullo. <br /> <br />Olen suunnitellut pitkään kauppareissua Eurospariin, sellaista harkittua reissua jossa ostan ruokaa, en roskaa ilman sisältöä, vaan ruokaa ja kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia joita en voinut kuvitellakkaan että niitä pitää käydä ostamassa. <br /> <br />Kylpyvaahto. <br /> <br />Kylpyvaahto juolahtaa mieleen yllättävän harvoin. Jos eksyn Anttilaan hortoilemaan ja etsimässä jotain mitä en tarvitse niin ei siltikään tule kylpyvaahto mieleen. Mutta toisaalta sitä on pakko olla jos kylpyyn haluaa. Minä en pidä ollenkaan kylvystä josta "näkyy läpi". Vaahto on kiva. <br /> <br />Sain syntymäpäivälahjaksi Katilta pienen kylpyankan, keltaisen pienen ankan joka esiintyy myös Hufvudstadsbladet:n mainoksessa. Sama ankka. Ankka on suonut yllättävän paljon kotoisuutta kylpyyn ja suihkussa käyntiin. Yritin kerran keksiä sille nimeä. Hätkähdin ajatukselle, kaksi viikko yksin kotona ja heti keksii muoviankalle nimeä. Jospa kävis ulkona. <br /> <br />Ulkona on kylmä aamulla ja mä en tiedä missä mun pitkät kalsarit on. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109942205333342361?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1099089043954653652004-10-29T15:14:00.000-07:002004-10-29T15:45:56.420-07:00Ei vieläkään maitoa mutta ei hätää. Aamukahvi tulee nauttia ilmaisjakelulehden kera Westendin asemalla. Yleensä noin puolet aamukahvi rituaaleista päättyy tulikuuman kahvin nopeaan horimiseen samalla kun bussi siintää tuloaan. Aamuisin en ikinä noudata aikataulua kauanko mihinkin asiaan menee aikaa, herään kuudelta ja siinä kaikki. Minulla ei ole vakio bussivuoroa jonka otan tai vakio aikaa jolloin rupean laittamaan kenkiä. Bussin numero vaihtelee joka aamu enkä koskaan katso aikataulua. Silti olen aina tasan kymmentä yli kahdeksan töissä. Kummallista. <br /> <br />Viimeistelin lihaperunasoselaatikon. Ja kuusi leipää. Ankeaa mutta jääkaappi on tyhjä. Lounaaksi otin vastoin terveysihanteita, pippuripihvin ranskalaisilla. Kaksi isoa lasia maitoa ja fetasalaatti. Enkä kadu. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109908904395465365?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1098978926351317272004-10-28T08:19:00.000-07:002004-10-28T10:55:19.730-07:00Torstaisin ja perjantaisin lounasruokalassa on perinteisesti raskaammat ruuat kuin alkuviikosta. Tänään otin lempilounaani, kotiruuan eliittiä, "päivän pannu". Ateria sisältää ruskean kastikkeen, paistijauhelihapihvi, kaksi nakkia, kanamuna ja muusia. Yhdistelmä on taivaallinen. Suomalainen, rehellinen, häpeämätön ja kursailematon. Kanamuna kruunaa annoksen. Moni ottaa lautaselle vielä sinappi-ketsuppi raidat, minä pidättäydyn niistä. Paikkaa ei turhaan kutsuta lempinimellä "Rekkamies". Ja toki salaattia. Joskus. Yksi raskaimmista, vain todellisille rekkamiehille tarkoitettu, on makkarapihvi. Juustokuorutettu makkarapihvi. En ole tohtinut sitä koskaan maistaa. <br /> <br />Kotona syön leipää. <br /> <br />En ole vieläkään kyllästynyt suuressa mittakaavassa yksin asumiseen. Jos lasketaan keskiarvo, päivässä on noin kerran kahdessa tunnissa heikko hetki jolloin tuntuu että mitä vittua mä teen. Miksi joku tiedemies ei kehittäisi matemaattista kaavaa tunne-elämään, olisi muuttujia ja vakioita, laskukaavoja ja oikea vastaus. <br /> <br />Argh. <br /> <br />Mutta elintaso on laskenut roimasti. Vaikka minulla on varaa ostaa ruokaa, en osta sitä. En ole omistanut maitoa moneen päivään. On mulla vielä se lihaperunasoselaatikko. Siitä saa kaksi annosta. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109897892635131727?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1098527823565962552004-10-23T03:34:00.000-07:002004-10-23T12:46:43.193-07:00Hain märät pyykit aamulla kuivaushuoneesta. Olin unohtanut laittaa tuulettimen päälle. Samaan hengenvetoon siivosin, tiskasin, tein lasagnen, imuroin ja vaihdoin lakanat. Mieletön homma. Ihan puhki. Olen elänyt yksin yhden viikon. Kävin kasiksessa parilla tuopilla miettimässä mitähän sitä tekis. Päässä soi mollivoittoinen sinfonia eikä yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä. En missään nimessä jaksa nousta bussiin ja mennä ihmisten ilmoille. <br /> <br />Lähiöbaareissa on monia psykologisen hienoja ominaisuuksia. Aina löytyy joku jolla menee huonommin. Jos sunnuntai aamu alkaa huonosti ja salaa toivoisi että voisi vetäistä perseet olalle heti aamusta, niin lähiöbaarissa se onnistuu, anonyymisti ja samalla niin rehdisti. Siellä on muitakin samalla asialla. Kasiksessa on 9-11 aamulla Happy Hour. He markkinoivat itseään aamukänneillä. Täytyy joskus koittaa. <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109852782356596255?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1098467205884293682004-10-22T10:27:00.000-07:002004-10-22T10:58:42.946-07:00Pitkästä aikaa mukava työpäivä. Tein työtä johon minut on palkattu. Ei mitään hallinnollista paperisotaa eikä pitkäveteisiä palavereita. Päivä hujahti ja pyykkivuoro kutsui. <br /> <br />Kaikki meni pyykätessä periaatteessa hyvin. Siinä mielessä hyvin että opin miten se kuivausrumpu kannattaa kuitenkin ottaa ja että linkoon pitää asetella vaatteet tietyllä tavalla jotta se ei kolise kuin panssarivaunu. Ensi kerralla aion myös tarkistaa mikä määrä mitäkin jauhtetta pitää kaataa ja mihin lokeroon. Kävin linkoessa tupakalla ulkona ja takaisin tullessani kaksi mummoa purkasi minun vaatteitani lingosta. Yöpaidoissaan. Olivat ilmeisesti ehtineet jo purkaa toisen lingon koska se humisi rauhallisesti. Opastivat minua kädestä pitäen kuinka linko täytetään. Hyvä että en kertonut kuinka arkku lasketaan. Otin opit vastaan nöyrästi kiittäen. Vitutti sikana. <br /> <br />Huomenna teen lasagnen. Sen mä osaan. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109846720588429368?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1098389690244111152004-10-21T13:23:00.000-07:002004-10-21T13:25:23.823-07:00Muutaman tunnin intensiivisen naputtelun jälkeen mentiin taksilla hotelliin. Kyseessä oli kick-out ja kick-off tilaisuus. Yksi projekti loppu ja toinen alkoi. Pitkäveteisiä PowerPoint-kalvoja koko päivä joka vielä kruunattiin workshopilla. Pidin tukkimiehen kirjanpitoa siitä montako kalvoa päivän aikana klikataan. Löin Panun kanssa vetoa montako tulee ja itse veikkasin 30, Panu 45. Kalvoja oli 58. Aloitus kalvot titteleineen sekä viimenen "Thank you" - kalvo laskettiin tietysti mukaan. Aloituskalvo logoineen ja ThankYou-kalvo on kaikilla, aina. Nuolianimaatioita ja ranskalaisia viivoja. Motto ja visio. <br /> <br />Aloitimme lounaalla. Seisova pöytä, grillattua lihaa ja sienikastiketta sekä uunissa grillattuja perunanlohkoja jossa petollisen rapeat kuoret. Kahvia ja Geisha-karkkeja. Sitten alkoi PowerPoint maraton. Maraton käsittää tuon kaikki 58 kalvoa joiden seassa vilahteli tärkeitä informaatiopaketteja: <br />- "We are counting on you" <br />- "You can make this happen" <br /><em>- </em>"Customer is happy again" <br /> <br />Onneksi oli kahvitaukoja ja pullaa. Pullassa oli keskellä omenan siivu. Mahtava pulla. <br />Tupakkahuone hotellissa oli upea. Antiikkikalusteet ja taulut seinillä. Näkymä kadulle. <br /> <br />Koko virallinen osuus kruunattiin workshopilla jossa mietittiin mitä voisin itse tehdä paremmin uudessa projektissa edelliseen projektiin verraten. Kerroin mitä jätin viime projektissa tekemättä ja haukuin itseni. Lupasin skarpata. Onneksi vastaukset annettiin anonyymisti. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109838969024411115?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1098296371011327942004-10-20T10:41:00.000-07:002004-10-20T11:19:31.010-07:00Aamulla uskollinen suodatinpussini tuli tiensä päähän. Se repesi. Töissä päivä kului never-ending palaverissa. Kymmenestä neljään puolen tunnin ruokatauolla. <br />Piirsin kaksi hyvin onnistunutta supermies merkkiä, sen missä on S-kirjain kolmion sisällä. Ja Aku Ankan. Yleensä piirrän kolmiulotteisia neliöitä mutta ei niitäkään kuutta tuntia jaksa. Supermies merkit liimasin taululle ja kehystin ne värittämällä reunat mustaksi. Koko päivän muistiinpanot olivat: <br /> <br />Riskien hallinta, 20.10.2004 <br /> - 12 syömään <br /> - Lopetetaan neljältä <br /> <br />Sekä iso kasa aku ankkoja ja ruudukkopelejä. Ruudukkopelissä tehdään ruutupaperille 10x10 ruudukko jossa on tarkoitus laittaa numerot 1-100 tietyillä säännöillä ruudukkoon ja saada jokainen numero paikalleen. En ole ikinä saanut. <br /> <br />Veli soitti tänään kun olin bussissa. Vastasin puhelimeen kehuskelemalla uutta 28 tuuman laajakuva-tv:tä ja sen halpaa hintaa. Veli vastasi ostaneen prikulleen samanlaisen, kaksikymmentä euroa halvemmalla. Samana päivänä. Puolustauduin faktalla että minä omistan United merkkisen ja hän Thompson:in. Ei oltu kumpikaan kuultu kummastakaan joten hävisin. Kahella kympillä. <br /> <br />Perjantaina on kohdattava vihollinen, ottaa härkää sarvista ja pyykätä. Varasin itse vuoron. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109829637101132794?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1098039245139546712004-10-17T11:44:00.000-07:002004-10-19T12:25:57.413-07:00Heräsin itsenäisenä miehenä. Sängyn vierusta on vuorattu vaatteilla ja vaatekaappi täysin tyhjä. Aamu alkoi kuin opiskelijalla, kaivoin roskiksesta vanhan suodatinpussin, tyhjäsin sen tomaatinraadoista ja uusiokäytin. Olen ekomies. <br /> <br />Ystäväni kuskasi minut eilen televisio ostoksille. Kiersimme kodinkone kauppoja ja lopulta, yhdeksän aikoihin löysin minun telkkarini Anttilasta. 28" laajakuva tv. Nyt minulla on taas elämä. Lupasin itselleni sunnuntaina että saan ostaa telkkarin, pienen sellaisen mutta kaukosäätimellä jos suoriudun tavoitteistani. En suoriutunut mutta lohdutukseksi ostin ison tv:n. <br /> <br />Tänään siivoan. Ihan varmana. <br /> <br />No en kuitenkaan siivonnut. Vähän järjestelin. Tein punaisesta currytahnasta lemppariani ja laitoin ylimääräiset ruuat säilytysastioihin ja jääkaappiin. Eräänlaista siivoamista sekin. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109803924513954671?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1097997633002273412004-10-17T01:12:00.000-07:002004-10-17T11:41:07.793-07:00No niin, ensimmäinen päivä minuna. Tässä huushollissa ei ole enää me vaan minä. Kuulostaa ja on pelottavaa. Lupaan tehdä tutkimusretken kotiini ja katsoa mitä täällä on ja mitä ei sekä siivota kunnolla. Heti kun olen juonut kahvit, kirjoittanut vähän, surffailu ja lukenu mailin. Ja käynyt kylvyssä. Voi myös olla että ennen siivousta pitää käydä hakemassa aamiaista. <br /> <br />Löysin aamulla hyllystä vanhan radion. Siinähän se on ollut nenän edessä koko ajan mutta en vain ole tullut ajatelleeksi että siitä tulee musiikkia. Pelkäsin että joudun kuuntelemaan vain jääkaapin hurinaa monta päivää. Ehkä musiikki piristäisi minua siivoamaan ja laittamaan tavarat paikoilleen. Itseasiassa tavaroille ei ole paikkoja mutta jotain pitäisi kehitellä, ehkäpä röykkiöksi johonkin kulmaan tai röykkiöksi vaatekaappiin. Kylläpäs on vaikeata. Rupesi väsyttämään. Vien kaksi mappia hyllyyn, jotta henkinen kynnys siivoamiseen on rikottu. <br /> <br />Sohva raivattu ja tiskit tuupattu koneeseen. Tuli pakottava tarve laatia tavoitelista että en luistele niistä. <br /> <br />- Imurointi <br />- Pöytien pyyhkiminen <br />- Roskat <br />- Etsiä Aku Ankoille paikka <br />- Käyn ulkona <br /> <br />Toteutin listasta "Käyn ulkona". Kävin Chicosissa syömässä. Chiliburger vaihteeksi. <br />Maanantaina aloitan. Heti aamusta viemällä roskat. Lupaus. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109799763300227341?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8756164.post-1097994796556295492004-10-16T23:28:00.000-07:002004-10-17T00:10:50.783-07:00Otin taksin kotiin ja avasin kaljan. Muutto oli raskas, kädet ja jalat tärisee. <br />Kämppä on tyhjä, kaikki Katin tavarat on poissa ja seinissä näkyy kaappien hahmoja paskaraitoina. Olen vuosia elänyt hoidettavana, minusta on aina joku pitänyt huolta. Tiskit ja pyykit ovat löytäneet tiensä koneeseen kuin itsestään vain vetoamalla työkiireisiin. Minulle on usein vakuuteltu että roskat kävelevät itsestään ulos kun sen aika on. Joopa-joo, ei ne sieltä mihinkään lähde vaikka kuinka komentaisi. <br /> <br />Olen ollut jo yli viisi tuntia ilman telkkaria. Stereot ja telkkari lähti Katin mukaan sekä niille tarkoitettu kaappi. Sanotaan että ihminen on sitä miltä koti näyttää. Tai en tiedä sanotaanko niin mutta hyvin voisi sanoa. Minun kotini on tyhjä ja likainen. Haluaisin mennä sohvalle makaamaan ja tuijotella lasittunein silmin telkkaria. Mutta sohva on täys minun kaapista purettuja tavaroita eikä sitä telkkaria vieläkään ole. Onneksi omistan tietokoneen. <br />Lupaan itselleni käsi sydämellä että jos huomenna siivoan ja kokoan itseni, annan luvan ostaa maanantaina uuden telkkarin. Pienen. Mutta kaukosäätimellä. <br /> <br />Jokaisessa miehessä asuu pieni nainen sisällä ja katsoin parhaaksi kaivaa hänet esille. Syvällä se oli mutta sain pinnistettyä listan asioista jotka minun pitää tehdä automaattisesti, aina. <br /> <br />- Tiskikoneen tyhjennys <br />- Tiskikoneen täyttö <br />- Roskat, siivoaminen, pyykkäys, kuivattelu <br />- Hellan pesu metallisella tyynyllä <br />- Kukkien kastelu ja ikkunoiden pesu <br />- Petaus ja valojen sammuttaminen <br />- Koota kauppalista itse <br />- Ostaa vessapaperia <br />- Lakanoiden vaihto <br /> <br />Onneksi omistan parisängyn sillä jos vuodevaatteet pitää vaihtaa kerran viikossa niin voin hyvin nukkua viikon vasemmalla puolella ja viikon oikealla puolella sänkyä ja sitten vasta vaihtaa. <br />Hah, viisas pääsee vähemmällä. <br /> <br />Selvitettävien asioiden listalla seuraavaa: <br />- Pitääkö juustohöylä pestä joka käyttökerran jälkeen <br />- Säästääkö sama voiveitsi tiskiä <br />- Milloin uuni pestään <br />- Kuinka kauan voipurkki voi todellisuudessa lojua pöydällä <br /> <br />Hyviä puolia yksin asumisessa: <br />- Ei tarvitse käyttää bioastiaa <br />- WC ei ole koskaan varattu <br />- Kaikki posti on minulle <br />- Tavaroiden järjestys pysyy samana vaikka poistuisinki kotoa <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/8756164-109799479655629549?l=paperipussi.blogspot.com' alt='' /></div>Alttihttp://www.blogger.com/profile/16686942491236467836noreply@blogger.com0